keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Taas retkeillään

"Elämän matkasta tulee kevyt,
kun ottaa mukaan tarpeeksi vähän laukkuja."
-Tuntematon


Satuin viime viikolla kuulemaan muutamaan otteeseen lauseen: "Onneksi ensi viikko on lyhyt." Jäin ihmettelemään tätä. Itse tein töitä lauantainakin, mutta olin jo aikaisemmin käyttänyt siitä tulleet ylityötunnit ja viikko vapaan, joten se ei seuraavan viikkoni pituuteen vaikuttanut millään tavalla. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että tällä viikolla on juhannus ja perjantai on juhannusaatto, eli arkipyhä. Joka on vapaapäivä. Olin tästä kuten arvata saattaa mahdottoman iloisesti yllättynyt ja ajattelen, että on oikeastaan kiva saada tällaisia yllätyksiä. Muille itsestään selviä asioita, mutta minä se vaan olin kirjannut kalenteriini perjantaille ihan normaalit työjutut.

Tällä viikolla kävimme retkeilemässä niin Olavinlinnassa ja Riihisaaressa kuin lähivesiristeilyllä Saimaan saaristoja ihailemassa. Olavinlinnassa en ollut käynytkään ikuisuuksiin, joten odotin siellä käyntiä yhdessä kävijöiden kanssa innoissani. Olavinlinna on todella vaikuttava historiallinen paikka, minkä menneisyyden kuuleminen saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Huh. Valitettavasti kiertokäynti Olavinlinnassa osoittautui kuitenkin pettymykseksi, sillä ryhmämme koko oli suuri eikä kaikki malttaneet kuunnella oppaan selostuksia Olavinlinnan eri huoneiden historiasta ja tarkoituksesta. 

Vaikka itse opastuskierros olikin pettymys, ei silti itse Olavinlinna tuota pettymystä koskaan. Se on huikea paikka, minkä historiasta ja elämästä voisi kuunnella miltei loputtomiin. Olavinlinnasta siirryimme Riihisaaren museoon ihmettelemään siellä esillä olevia näyttelyitä. Monta näyttelyä sinne mahtuikin, sillä siellä oli esillä SaPKon juhlavuosi näyttely, nukkekoti Suruttoman barbeja, Japanilainen näyttely ja yläkerrassa näyttely Saimaasta. Saimaan näyttely oli tietysti kiehtova, mutta huomasin muutaman meidän kävijöistä viipyvän kaikista pisimpään SaPKon näyttelyä ihastellessa. Ja hei, upeahan se oli. Henkilökohtaisesti jäähykuninkuudesta kertova kohta jäi mieleeni. 

Kävimme myös museon kaupassa ja sieltä muutamat kävijät löysivät itselleen aarteita. Riihisaaresta siirryimme kahville Kahvila Saimaan, minkä Budabest-leivos vei kieleni mukanaan. Leivoksen seuraksi ottamani jääkahvi ei kuitenkaan minulle maistunut, mutta onneksi leivos oli aivan täydellisen hyvää. Ensi kerralla täytyy ottaa sitten varman päälle ja leivoksen lisäksi valita limonadi, jolloin kahvitteluhetki lienee moitteeton. 

Tähän viikkoon mahtui myös risteily Elviiralla, lähivesiristeilijällä, joka kiersi Saimaan saaristoja. Matka oli kaunis, ja hyvin sattui että olimme edellisenä päivänä juuri käyneet kiertämässä Riihisaaren ja Olavinlinnan, sillä risteilyn ensimmäiset esittely kohteet todella olivat Riihisaari ja Olavinlinna. Oli hienoa miten laiva kulki aivan Olavinlinnan vierestä ja sen uljaita torneja ja muureja saattoi katsoa aivan uudenlaisesta näkövinkkelistä. 

Olavinlinnan kierrettyään risteily jatkui kohti Saimaan saaristoja ja voi että siellä oli kaunista. Aurinkokin pilkisteli pilvien välistä ja pieni tuulenvire varmisti, ettei ollut liian kuuma. Ihanan voimauttavan risteilyn jälkeen siirryimme syömään ravintola Kansakouluun, jossa monet meistä eivät olleen ennen käyneet. Siellä oli tortillapäivä ja ruokailijoita paljon, mutta sopu sijan antoi ja sekä tietysti aiemmin varatut paikkamme. Ruoka oli hyvää, todella hyvää, vaikka noutopöytäsysteemi oli jotenkin hankalahko, mutta se oli vain sivuseikka. Ravintola Kansakoulu on ehdottomasti sellainen paikka, mihin täytyy mennä uudelleenkin. 

Tämä viikko, oikea retkeily viikko päättyy huomenna siihen, että käymme viimeisen kerran ennen lomaa kirjastossa yhdessä. Sitten lomalla jokainen on itse vastuussa kirjojen ja muiden laitattujen tavaroiden palautuksesta kirjastoon. Uskomatonta, että enää ensi viikko ja sitten minulla on 5 viikkoa lomaa. Viisi viikkoa! Huhhuh! 

"Yhdestä toivon kukasta,
syntyy henkevä puutarha."  
-Terri Guillemets 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti