Eristyksissä:osa 38

 "Kun katsot peiliin,

näet ihmisen jonka kanssa sinun 

on jaettava elämäsi.

Toivottavasti hän on sellainen,

jonka kanssa viihdyt."

- Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Viime ajat ovat olleet mielenkiintoisia, vivaihteikkaita ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan. Viime torstaina tuli STEAn rahoituspäätökset. Majakka-toiminta näkyi niissä kahdelle vuodelle eteenpäin. Ihan mahtavaa! Samoin muut Savonlinnan Toimintakeskuksen STEA-rahoitteiset toiminnat Toimintatupa ja Pirtti-toiminta. Majakka-toiminta jatkuu siis ensi vuonnakin ja täytyy sanoa, että me olemme siitä todella innoissamme. Ensi vuodesta ja kaikesta siitä, mitä se tuo tullessaan. 

"Ihmiset odottavat liian paljon

ja tekevät liian vähän."

Tämän viikon maanantaina oli sitten tämän vuoden viimeinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. Aamiaisen suunnitellaan jatkuvan ensi vuonna viikolla kaksi maanantaina 11.1. Varmaa se tieto ei kuitenkaan vielä ole. Aika menee kuitenkin nopeasti, varsinkin kun jäädään lomalle ni ei aikaakaan, kun se alkaa jo uudestaan. 

Keskiviikkona puolestaan kuulimme, että Pääskylahden seurakuntakodin olisi pitänyt olla kiinni jo tämäkin viikko. Vaikka aiemmin olimme luulleet, että se olisi auki vielä ensi viikon, jolloin tarjolla olisi ollut jouluateria. Seurakuntakodilla oli kuitenkin ruokaa vielä tällä viikolla, koska innokas kokki oli jo ehtinyt käydä ostamassa ruuat. Niinpä keskiviikkona ja torstaina herkuteltiin siellä pienemmällä porukalla. 

Toivotaan, että ensi vuonna koronatilanne on sellainen, että seurakuntakodin voi avata suunniteltuun aikaan ja pitää sen auki koko vuoden. 

Kun aloitin kirjoittamaan tätä blogijulkaisua, minulla oli niin paljon kerrottavaa. Olen kuitenkin onnistunut sensuroimaan kaiken sen, joten tällä hetkellä en enää yhtään tiedä mitä kirjoittaisin tähän jatkoksi. Ah, kirjoittaminen ja luova työ on niin... hankalaa. 

"Kaikki kunnia ahkeruudelle 

- mutta innostuksellakin

pääsee pitkälle."

Maanantaina teimme Toimarin ryhmässä joulukortteja, joista minä sain muutaman. Ryhmäläiset olivat ihanasti tehneet kortit lempiväriini, vaaleanpunaiseen. Niissä oli kauniita kiiltokuva enkeleitä ja toisessa runo enkeleistä. Ne piti heti laittaa esille koristamaan työhuonettani. 

Tiistaina puolestaan oli talon aamupala ja täytyy sanoa, että olin erittäin hienosti sotkematta yhtään koko aamupalan ajan. Vaikka Anne tekikin kaikkensa, että läikyttäisin edes vähän kahvia. Hän roikkui selässäni (halasi) ja nyki vaatteitani (en ole aavistustakaan, mitä hän oikein yritti tehdä). Mutta olin horjumaton, eikä pisaraakaan läikkynyt. 

"Jos et pidä jostakin asiasta itsessäsi,

muuta se.

Jos sitä ei voi muuttaa,

hyväksy se."

Tiistaina ryhmäläiset tekivät palapelejä ja kuulin, että se oli mennyt heiltä kivasti. Keskiviikkona puolestaan aloitin työpäivän etätöissä. Osallistuin Teamsin kautta opinnäytetyö orientaatioon ja siinä ei mikään mennyt putkeen. Ensin yli neljäkymmentä oppilasta oli mennyt opettajan edellispäivänä lähettämän väärän linkin kautta väärään tapaamiseen. Minä tietysti olin yksi heistä. Kun joku vihdoin sai yhteyttä opettajaan ja lähetti linkin oikeaan tapaamiseen, oli jo puolituntia esityksestä mennyt ohi. Loistavaaloistavaa. Sitten ihan ymmällään yritimme saada ajatuksesta kiinni. 

"Ei aina tarvitse olla parhaat kortit,

on vain osattava pelata niillä,

jotka on saanut."

Opettaja koetti näyttää meille samaan aikaan jotain dioja, mutta sekään ei toiminut. Se oli kuin toinen maanantai, mikään ei vaan sujunut. Kuuntelin kuitenkin urhoollisesti koko orientaation loppuun ja toivon, että opettaja saa laitettua sen tallenteen jonnekin, niinkuin sanoi tekevänsä. 

Sen jälkeen olikin jo aika siirtyä Pääskylahteen, missä ihmetyksekseni ei ollut kuin muutamia ruokailijoita. Syykin selvisi ja painuin sitten Toimarille. Meillä oli tapaaminen henkilön kanssa, joka tekisi Toimarista esittelyvideon. Ja jotenkin Anne oli onnistunut ilmoittamaan meidät ottamaan häneen yhteyttä ja ideoimaan hänen kanssaan videota. Ajattelin ensin, että se on ihan helppoa, vain pala kakkua. Olinhan minä ennenkin esitellyt Toimaria, moniamonia kertoja, joten tämähän olisi jo tuttujuttu. Mitä lähemmäs kuitenkin tapaaminen kuvaajan kanssa tuli, sitä hermostuneempi olin. Lopulta olin kauhuissani ja pelkäsin, että kaikki mitä sanoisin ei valitettavasti olisi mitenkään ymmärrettävissä. 

"Pitää olla kiltti muille,

mutta kiltein itselleen."

Onneksi oli kuitenkin Anne, joka sanoi kyllä olevansa vain kuunteluoppilaana, mutta tiesin, että minun jäätyessä tai alkaessa puhumaan täyttä siansaksaa, hän ottaisi kyllä homman hoitoonsa. Kertoisi kuvaajalle, mitä itse tiesi tähän mennessä Toimarista ja toivoisi, minun alkavan puhumaan suomea taas. Kaikkien onneksi, kuvaajan, Annen, minun, minä olin jokseenkin puhekykyinen ja ymmärrettävissä. Kuten olin ounastellutkin, Anne auttoi ja tuki minua. Oli hienoa huomata, että jännityksestä huolimatta olin ollut oikeassa Annesta. Hän auttaisi kyllä. Ja hän autta myös ketä tahansa muutakin, jotka tarvitsevat apua.

Nyt äkkiä muihin aiheisiin, ennen kuin tästä tulee joku Annea ylistävä julkaisu. Torstaina sitten sometin aamulla ankarasti ja se kyllä tosiaan käy ihan työstä. Ja sitten koitti Pääskylahden seurakuntatalon viimeinen ruokailu tälle vuodelle. Siellä oli hiljaista ja oloni oli hieman haikea. Keittiössä pelleilevät äijät saivat minut kuitenkin nauramaan ja eihän sitä sitten auttanut kuin lähteä häviämään biljardissa. Ja niinhän minä sitten tein, hävisin. 

Mutta samalla voitin. Niinkuin aina. Voitin huikeita kokemuksia, kannustavia ryhmäläisiä, voitin tiimihenkeä ja ihmisten ystävällisyyttä. Siitä biljardin peluussa minulle on kyse. 

Myöhemmin Toimarin ryhmässä oltiin tehty jouluisia koristeita paperista. He tekivät kuusia, enkeleitä ja lumihiutaleita ja ne olivat todella hienoja. Upeaa, ei voinut kuin olla taas ylpeä. 

Tänään sitten taas teen töitä kahdella avoimella koneella ja on tässä ympärillä myös kaksi puhelinta, kalenteri ja muistivihko. En ymmärrä miten etätöissä tarvitsen aina kaksi tietokonetta, mutta jokakerta etänä avaan ne molemmat ja vielä erikoisempaa, käytän niitä. 

Ensi viikon jälkeen jäänkin sitten jo odotetulle joululomalle, mutta ensin selvitetään, mitä viikonlopulla ja sen jälkeen ensi viikolla on meille annettavana.

"Todellisuus on tarua ihmeellisempää."

"On kasvettava itse omiin mittoihinsa."