"Onko elämäsi
valuvaa siirappia,
meren kohinaa,
pitsiä vai pölyä?"
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, elämänmakuisia ajatuksia
Olen ollut todella kiireinen koko tämän viikon. Mutta olen pikku hiljaa alkanut ymmärtää, ettei kiire ole jäänyt pelkästään tähän viikkoon tai edelliseen. Olen ollut todella kiireinen jo todella pitkään. Se sai minut ajattelemaan, että jos aina vain kiirehdin eteenpäin, jääkö minulle missään vaiheessa aikaa nauttia siitä, mitä tapahtuu.
Maanantai alkoi Kellarpellon aamupalalla. Aamupala tarvikkeita tarkastaessani huomasin, ettei leikkeleitä ollut. Täytyi siis soveltaa ja keitin kananmunia sekä paistoin pekonia. Aikamoinen homma täytyy sanoa, pilkoin pöytään myös nakkeja ja rasvan sijasta laitoin punajuuriomenasalaattia. Aluksi luulin, ettei tarjottavat riittäisi mihinkään, mutta ilokseni huomasin, että aamupalalla käyvät ihmiset ottivat tarjottavia todella säästeliäästi, eikä leivänpäällinen päässyt loppumaan.
Ilokseni saatoin aamupalan jälkeen todeta, että aamupalalla oli käynyt tähän mennessä eniten porukkaa, jopa 12 ihmistä. Olin aamulla laittanut faceen kuvia siitä, mitä oli tarjolla ja kaksi ihmistä oli sen kautta tullutkin hakemaan leipää. Olin niin tyytyväinen. Tästä lähtien minun pitäisi laittaa facebookkiin ilmoitusta, kerta se tavoittaa enemmän ihmisiä. Olisi kenties pitänyt keksiä tämä jo aikaisemmin, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Tiistaina puolestaan seikkailin töissä jo hyvissä ajoin. Kävin lähikaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita ja raahasin kotoa asti pyörällä ison pussillisen luumuja. Ne ei ollut ihan mitään kevyitä kuljettaa, mutta onneksi on keksitty pyörään korit. Korissa luumut kulki vaivattomasti ja ne saavuttivatkin suuren suosion aamupalalla. Työparini oli siitä innoissaan ja melkein piti jo toppuutella ihmisiä kehumasta niitä, jottei työparini innostuisi hedelmistä ja niiden terveellisyydestä liikaa. Tuntui muutenkin, että hän puhui siitä jatkuvasti.
Keskiviikkona olimme palvelumuotoilukoulutuksessa ja meillä oli lähes yhtä hauskaa ja antoisaa kuin viime kerrallakin. Tällä kerralla kukaan ei kyllä nauranut vedet silmissä, mutta me nauroimme huomattavasti useammin.
Torstaina minun piti keskittyä hakemuksen kirjoittamiseen, mutta kuten arvata saattaa päivän ensimmäinen neljä tuntia meni tehdessä ihan kaikkea muuta. Toki minulla oli ollut yksi sovittu palaveri, mutta silti. Jokainen asia on hoidettava lähes välittömästi sen pälkähtäessä mieleeni, sillä pelkään etten muista sitä enää hetkeä myöhemmin. Ja valitettavan usein minä oikeast unohdan ne myös. Onneksi sain kuitenkin hakemuksen siihen vaiheeseen, että nyt joku muu voi lukea sen ja antaa siitä minulle palautetta.
Torstaina en valitettavasti ehtinyt Pääskylahden kirkolle, ja kuulinkin myöhemmin terveisiä, että siellä oli kaivattu minua. Harmi, että he olivat joutuneet kaipaamaan minua, mutta silti sen kuuleminen lämmitti mieltäni. Sitten kun olen saanut hakemuksen kirjoitettua ja lähetettyä voin täysillä keskittyä kaikkeen muuhun. Hakemus täytyy lähettää tämän kuun loppuun mennessä, joten aikaa sen kirjoittamiseen ei ole enää paljoa.
"Elämän suola
synnyttää elämän janon."
Nyt perjantaina Majakka-toiminta Pop Uppeilee linja-autoaseman liikennemyymälässä ja sen jälkeen minä siirryn pitämään ryhmää Linnaklubilla. Sitten jäänkin viettämään pitkää viikonloppua, sillä minulla on ensi maanantai vapaa. Lepo ja yksi lisäpäivä viikonloppuun tulee kyllä todella tarpeeseen.
Ilokseni saatoin aamupalan jälkeen todeta, että aamupalalla oli käynyt tähän mennessä eniten porukkaa, jopa 12 ihmistä. Olin aamulla laittanut faceen kuvia siitä, mitä oli tarjolla ja kaksi ihmistä oli sen kautta tullutkin hakemaan leipää. Olin niin tyytyväinen. Tästä lähtien minun pitäisi laittaa facebookkiin ilmoitusta, kerta se tavoittaa enemmän ihmisiä. Olisi kenties pitänyt keksiä tämä jo aikaisemmin, mutta hei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
"Todellisuus on tarua ihmeellisempi."
Tiistaina puolestaan seikkailin töissä jo hyvissä ajoin. Kävin lähikaupassa ostamassa aamupalatarvikkeita ja raahasin kotoa asti pyörällä ison pussillisen luumuja. Ne ei ollut ihan mitään kevyitä kuljettaa, mutta onneksi on keksitty pyörään korit. Korissa luumut kulki vaivattomasti ja ne saavuttivatkin suuren suosion aamupalalla. Työparini oli siitä innoissaan ja melkein piti jo toppuutella ihmisiä kehumasta niitä, jottei työparini innostuisi hedelmistä ja niiden terveellisyydestä liikaa. Tuntui muutenkin, että hän puhui siitä jatkuvasti.
Keskiviikkona olimme palvelumuotoilukoulutuksessa ja meillä oli lähes yhtä hauskaa ja antoisaa kuin viime kerrallakin. Tällä kerralla kukaan ei kyllä nauranut vedet silmissä, mutta me nauroimme huomattavasti useammin.
Torstaina minun piti keskittyä hakemuksen kirjoittamiseen, mutta kuten arvata saattaa päivän ensimmäinen neljä tuntia meni tehdessä ihan kaikkea muuta. Toki minulla oli ollut yksi sovittu palaveri, mutta silti. Jokainen asia on hoidettava lähes välittömästi sen pälkähtäessä mieleeni, sillä pelkään etten muista sitä enää hetkeä myöhemmin. Ja valitettavan usein minä oikeast unohdan ne myös. Onneksi sain kuitenkin hakemuksen siihen vaiheeseen, että nyt joku muu voi lukea sen ja antaa siitä minulle palautetta.
"Jokainen peili näyttää eri kuvan."
Torstaina en valitettavasti ehtinyt Pääskylahden kirkolle, ja kuulinkin myöhemmin terveisiä, että siellä oli kaivattu minua. Harmi, että he olivat joutuneet kaipaamaan minua, mutta silti sen kuuleminen lämmitti mieltäni. Sitten kun olen saanut hakemuksen kirjoitettua ja lähetettyä voin täysillä keskittyä kaikkeen muuhun. Hakemus täytyy lähettää tämän kuun loppuun mennessä, joten aikaa sen kirjoittamiseen ei ole enää paljoa.
"Elämän suola
synnyttää elämän janon."
Nyt perjantaina Majakka-toiminta Pop Uppeilee linja-autoaseman liikennemyymälässä ja sen jälkeen minä siirryn pitämään ryhmää Linnaklubilla. Sitten jäänkin viettämään pitkää viikonloppua, sillä minulla on ensi maanantai vapaa. Lepo ja yksi lisäpäivä viikonloppuun tulee kyllä todella tarpeeseen.
"Elämässä tapahtuu aina jotakin,
mutta ei useinkaan sitä mitä on odottanut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti