perjantai 6. syyskuuta 2019

Sama pää kesät talvet

"Elämä ei ole itsensä löytämistä.
Elämä on itsensä luomista." 
- George Bernard Shaw


Miun piti viime viikolla kirjoittaa siitä, mitä me tulisimme tekemään loppu vuonna. Noh, kuten arvata saattaa, minä unohdin sen ihan totaalisesti. Dementiayhdistyksestä, päivää vaan. Kirjoitanpa siitä siis nyt. 

Me pysytellään samassa muotissa kuin alkuvuonnakin, tiedättekö miksi? Koska me olemme onnistuneet vuosien kuluessa nimeämään ryhmämme niin, että voimme pyörittää saman nimisiä ryhmiä vuosi vuoden jälkeen, mutta voimme silti tehdä ihan mitä tahansa kävijät haluavatkin. 

Noh, toki peli-, kokki- tai leffaryhmässä on vähän vaikea lähteä sooloilemaan, sillä niissä nimet ovat kuvaavat kovinkin paljon ryhmän toimintaa. Mutta touhutarina, luovaa toimintaa ja hyvä olo antaa puolestaan mahdollisuuden ihan mihin vaan. Ja sehän niissä parasta onkin.

Eli maanantaisin on edelleen pelipäivä, tiistaisin touhutarina, keskiviikkoisin vuoro viikoin leffa ja luovaa toimintaa sekä torstaisin vuoro viikoin hyvä olo ja kokki. Hyvä olo -ryhmä on siis kahden viikon välein ja me olemme tihentäneet kirjastokäyntejämme niin, että käymme jokaisessa hyvä olo -ryhmässä kirjastossa. Me käymme samalla yleensä myös syömässä, kaupassa tai markkina-aikaan myös markkinoilla.  Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita mukaan toimintaamme. Perjantaisin ilmestyy blogin uusin julkaisu, eikä silloin ole ryhmiä.

Majakka-toiminnalla on joka päivä useampia kerhoja, joista yleensä toinen on yhteistyökumppaneiden luona pidettävä. Tällä hetkellä tiistaisin taitaa olla eniten ryhmiä, kerran kuukaudessa jopa neljä päivässä. Sovimme myös eilen loppuvuoden pop upit ja täytyy sanoa, että me tosiaan pop uppeilemme loppuvuonna. Paljon. Joten pitäkäähän silmät auki, ei ikinä tiedä mistä meidät löytää. Pop upeista ilmoittelemme kyllä lähemmin sitten. 


"Tahto, tyyneys ja työnteko 
ovat lyömätön yhdistelmä
menestykseen."
- Napoleon Hill
 

Jatkohakemukset pitää lähettää STEAlle tämän kuukauden lopussa, ja täytyy myöntää, että se pelottaa minua. Ihan niinkuin viime vuonnakin. Olin jotenkin optimistisesti ajatellut, ettei minua jännittäisi tänä vuonna niin paljon sen kirjoittaminen. Mutta voi, kuinka väärässä olinkaan.Työkaverini yrittävät luoda minuun varmuutta siitä, että minä pystyn siihen kyllä, enkä itsekään ymmärrä miksi tämä on niin vaikeaa tällä hetkellä. Tein sen viime vuonnakin ja saimme jatkon tälle vuodelle, mutta nyt... äh, en oikein osaa selittää sitä. Tiedän kuitenkin, että pelottaa tai stressaa se minua miten paljon tahansa, tulen tekemään kaikkeni sen eteen. Ja ainakin tähän mennessä se on vielä riittänyt. Niin viime vuoden jatkohakemuksen suhteen kuin tämän vuoden tuloksellisuus- ja vaikutusselvityksen.


"Maailma murtaa jokaisen,
mutta monien murtumat ovat
jälkeenpäin vahvoja."
- Ernest Hemingway

Työkaverini sanoi tänään, että eihän minulla ole mitään hätää, lillun tällä hetkellä lämpimissä vesissä. Okei, ehkä, mutta minusta tuntuu että se lämmin vesi ei ole lämmintä siksi, että paistava aurinko olisi lämmittänyt sen. Vaan siksi, että joku on pissinyt siihen. Veteen, jossa minä tällä hetkellä uiskentelen. En tiedä, oliko tuossa mitään järkeä, mutta toisten kirjoitusten lukeminenhan on aina tulkinnanvaraista. Onnea tämän tulkitsemiseen siis.  

En valita tällä kertaa enempää, vaan koetan löytää tästä myös hyvät puolet. Minulle on taas kristallinkirkasta, miten ihania työkavereita minulla on, jotka tukevat minua kun hajoilen. Olen kyllä tiennyt sen koko ajan, mutta näinä aikoina vuodesta se korostuu entisestään. Minä en tee tätä työtä yksin, vaan todella lahjakkaat, ihmeelliset ihmiset tekevät tätä minun kanssani. Ja olen todella kiitollinen siitä. Vaikka minä en pystyisikään tähän yksin, niin yhdessä me pystymme siihen varmasti.


"Todella ylevistä ihmisistä tulee tunne,
että minustakin voi tulla ylevä." 
- Mark Twain

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti