"Kokemus kasvattaaa mutta ei kiellä elämästä."
- Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ketään ei varmaan yllätä, jos kirjoitan, että tänään on ollut hirmuisen kiire päivä. Tänään, kuten mikään muukaan päivä ei ole tosiaan tarvinnut miettiä, että mitä sitä nyt tekisi. Nyt on hyvä hetki istahtaa kirjoittamaan blogin uusinta julkaisua, tulin juuri työhuoneeseeni järjestettyäni Toimarin talousvastaavalle hieman aivojumppaa. Puhelin ei ole vielä soinut, eikä nimeni kaikunut huutona koko rakennusta jyrisyttävästi, joten hän ei ole vielä huomannut sitä. Taatusti kuulisin siitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta tällä viikolla, kun olen huomaavaisesti ajatellut aktivoivani hänen aivojaan vähän erilaisella aktiviteetillä. Siitä kyllä kuulin jälkikäteen.
"Kyllä elämä opettaa."
Noniin, kas vain, sieltähän talousvastaava jo saapuikin. Tuoden Majakka-toiminnan ryhmähuoneeseen, joka myös toimistonani toimii kovin erikoisen itsetehdyn taulun. Varsin ystävällinen ele, hänkin osaa siis selkeästi arvostaa hänelle järjestämääni aivojumppaa. Noh, muihin aiheisiin.
Tämä viikko alkoi maanantaina niin, että menimme työparini Annen kanssa tervehtimään K-Supermarket Eväskellarin uusia kauppiaita ja sopimaan heidän kanssaan mahdollisista yhteistyökuvioista. Voin ilokseni ilmoittaa, että kauppiaat olivat erittäin kivoja ja ystävällisiä, ja yhteistyökuviotkin onnistuttiin sopimaan. Hienoahienoa! Se siis tarkoittaa sitä, että ensi viikon maanantaina on taas tarjolla aamiaista Kellarpellon seurakuntakodilla kello 8.30-9.30. Sitä onkin kyselty, että jatkuuko ja millon jatkuu. Ja kiitos siitä kuuluu Savonlinnan seurakunnalle, jolta saamme käyttöömme tilat aamiaista varten ja K-Supermarket Eväskellarille, jolta saamme ruokatarvikkeet lahjoituksena.
Sitten maanantaina me kävimme pitkästä aikaa, tai ainakin tuntui siltä, Savolaisilla Selviytyjillä. Siellä meillä oli mukana tällä kertaa hieman erikoisempi tietovisa Visailuihin, mutta vaikka se herättikin alussa hieman ihmetystä, niin sopeutui visailijat siihen nopeasti. Tietovisassa oli erikoisia arvoituksia ja vitsejä, jotka saivat visailijat nauramaan. Jos ne eivät olisi saaneet, ei niitä olisi viitsinyt useampaa lukeakaan, sillä niihin oli todella vaikea vastata. En olisi osannut itsekään yhtään oikein, jos minulla ei olisi ollut vastausta niissä lapuissa. Se on kyllä tietovisan pitäjän roolissa parasta, että tietää vastaukset. Koska muuten onnistuisi vaan näyttämään kaikille, miten onneton sitä onkaan kysymyksiin oikein vastaamisessa.
"Myös hiljaisuus osaa puhua."
Tiistaina meillä oli tuttuun tapaan aamupala ja hieman myöhäisestä aamupalan järjestelyn aloituksesta huolimatta tein leivät valmiiksi. Voitelin, laitoin juustoa ja makkaraa sekä osiin kurkkua. Osa leivistä oli kurkuttomia, jotta heidän jotka eivät kurkkua haluaisi ei olisi pakko sitä ottaa. Muutkin kuin minä olivat ihmeissään valmiiksi kasatuista leivistä, mutta ihmetys meni onneksi nopeasti ohi. Pitää ensi kerrallakin sitten aamupalla tehdä leivät valmiiksi. Tämän hetken tilanteen huomioonottaen se on paras vaihtoehto.
"Jokainen peili näyttää eri kuvan."
Ensi tiistaina en tiedä mitä teemme aamupalan suhteen, sillä itse satun olemaan Aholahdessa viettämässä luonto- ja liikuntapäivää. Siitä tulee taatusti hauskaa, toivottavasti ilma on hyvä.
Keskiviikkona työparini Anne aloitti uuden ryhmän. Se oli kello kymmeneltä täällä meillä Toimarilla järjestettävä ryhmä, joka tarjoaa matalan kynnyksen arkiliikunnalle, vaihtelua ja voimia arkeen, mielekästä tekemistä ja iloa elämään. Ryhmässä oli ollut hyvin osallistujia ja Anne kertoi sen menneen hyvin. Minä puolestani olin Pääskylahden seurakuntakodilla ja myöhemmin Anne, sekä Toimintatuvan toinen ohjaaja ja Kitu-toiminnan ohjaaja pitivät Toimintakeskuksen parkkipaikalla Pop Upin, jossa he esittelivät hankkeitaan, tarjosivat kahvia ja kertoivat puujalkavitsejä. Pop Upissa oli ollut kuulemma kivasti kävijöitä ja se on hienoa kuulla.
Torstaina kirjoitimme avustushakemusta yhdessä Annen kanssa. Anne sanoi meidän olevan yhdessä kuin äly ja väläys. Mutta hieman epäselväksi jäi, että kumpi on kumpi. Tiedän kyllä mitä itse veikkaan, minun on oltava se äly. Tai sitten Annen, hänellä oli (yllättävän) järkeviä juttuja avustushakemukseen lisättäväksi. Olen niistä aika innoissani ja tyytyväinen meidän edistykseemme sen suhteen. Anne on sitä mieltä, että meidän pitäisi tehdä sitä muutamana päivänä ensi viikolla ja sitten antaa sen olla, se on sitten valmis. Minä en itse ajattele niin, haluan vielä hioa sitä, katsoa vielä kerran ja vielä kerran, että se on varmasti hyvä. Se on minun kehittämiskohteeni, pilkun viilaus. Pitäisi uskoa Annea ja opetella olemaan viilaamatta kaikkea niin pitkään. Vähän kuin tämän bloginkin kirjoittamisessa. Mitenhän levoton tästä sitten tulisi, jos en yhtään sensuroisi ajatuksiani ja poistelisi jo kirjoittamiani asioita..? Kun tuntuu, että tämä nytkin on jo aika lennokas..
"Nauti elämästäsi!"
Entäs tänään, mikä kiire tänään tärkeiden talousvastaavan aivojumppien järjestämisen ohella on ollut? Aamulla oli toimihenkilöiden kahvit, jossa meillä on tapana keskustella yhteisistä asioista ja päästä ajantasalle siitä, mitä milloinkin tapahtuu. Sitten meillä oli Annen kanssa Majakan tiimipalaveri, jossa tarkastimme ensi viikon kalenterimme, että olemmehan perillä toistemme asioista. Keskustelimme avustushakemukseen liittyvistä asioista ja sitten tein yhden nopean koulutehtävän. Vielä pitää laittaa facebookiin mainosta Kellarpellon seurakuntakodin aamiaisesta ja tietysti blogin uusimmasta julkaisustakin. Jos näyttää, että jää vielä aikaa, niin taidan kirjoittaa muutaman rivin avustushakemukseenkin vielä.
"Kulje vain eteenpäin.
Tie kyllä tietää,
minne olet menossa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti