Eristyksissä(kö edelleen?): osa 30

"Se joka tuntee 

koko ajan kulkevansa vastatuuleen

taitaa olla menossa 

väärään suuntaan."

-Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Äsken kun aloitin blogin kirjoittamista ja uuden postauksen yläreunassa on paikka otsikolle, minä mietin hetken, että mitä sinne kirjoittaisin. Jos jatkaisin Eristyksissä tai Eristyksissäkö edelleen -linjalla olisi kyseessä kolmaskymmenes osa. Mutta jokin sai minut epäröimään. Olisi halunnut kirjoittaa jonkun muun otsikon. Sitten tajusin, että otsikoiminenhan se oli alun alkaenkin kaikista vaikeintä tässä. Eikä koronatilanne ole vielä häviämässä mihinkään, joten mitä minä oikein mietin. Ei aavistustakaan. Mutta tästä blogijulkaisusta tulee siis eristyksissä/eristyksissäkö edelleen osa 30. Niin se vaan aika kuluu, hurjan nopeasti. Ja kyllä, jokainen blogijulkaisu tuntuu alkavan ajan nopeasti kulumisen päivittelyllä. Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi. 

 

"Ei ole väliä,

kuinka pitkälle

olet kulkenut väärää tietä,

aina voit kääntyä takaisin."

 

Tällä viikolla oli aamiainen Kepen seurakuntakodilla. Siellä kävi vähän porukkaa, koska Kepen aamiaisen jatkumisen mainostaminen oli lähes olematonta. Vaikkakin olin kyllä sanonut kävijöille aiemmin, että heti kun tiedämme, että jatkuuko aamiainen niin laitamme siitä ilmoituksen seurakuntakodin oveen. Näin teimme. Joten jos sieltä ei ole joku käynyt sitä katsomassa, eikä nähnyt mainostamme facebookissa, niin sitten en ihmettele yhtään, että osa vakituisista kävijöistä ei löytänyt sinne. Aamulla kävin normaaliin tapaan hakemassa Eväskellarista lahjoituksena saamamme ruokatarvikkeet. Täytyy sanoa, että uudet kauppiaat ovat todella ystävällisiä, he jopa soittivat perään, että saimmeko tarpeeksi tarvikkeita. On ilmeisesti mahdollista, että seuraavilla kerroilla ruokatarvikkeita on jaettavaksi enemmänkin. Ihan mahtavaa!

 

Tiistaina sitten oli luonto- ja liikuntapäivä Aholahdessa. Alussa olin vähän innoton menemään sinne ja täytyy myöntää, että reitti sinne oli myös vähän hakusessa. Pelkäsin, ettei kaikki pääsisi tulemaan sinne, koska en ollut maanantaina muistutellut siitä. Enkä käynyt tiistaiaamuna itse Toimarilla ollenkaan, vaan menin Aholahteen suoraan kotoani. Kävi kuitenkin ilmi, että tiistain Aholahti-päivään osallistujat olivat erittäin oma-aloitteisia ja neuvokkaita, ja kaikki löysivät kyydin oikeaan paikkaan. Olin tyytyväinen ja ylpeä. Tämä osoitti, ettei minun tarvinnut aina huolehtia niin paljon, vähemmälläkin huolehtimisella ja muistuttamisella pärjää. Helpottavaa huomata.

 

Meillä oli oikein hauska päivä. Siellä syötiin paljon ja ruoka oli tosi herkullista. Aamukahvien ja sämpylöiden jälkeen me lähdettiin harjoittelemaan frisbeegolfia. Ensin harjoiteltiin kiekkojen heittämistä ja sitten lähdettiin jopa muutamalle radalle. En ollut aiemmin pitänyt frisbeegolfista lajina, enkä uskonut, että yksi päivä voisi muuttaa sitä. Mutta niin se vaan teki. Nyt en pidä mahdottomana ajatusta, että menisin vapaa-ajallanikin pelaamaan frisbeegolfia. Sen jälkeen taas syötiin ja ruuan jälkeen oli suuri mölkkyturnaus. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, vaikka heitot eivät aina onnistuneetkaan. Sitten paistettiin makkaraa ja päivä alkoikin olla pulkassa. 

 

 

"Älä jää katsomaan

liian pitkäksi aikaa taaksesi."

 

Keskiviikkona oli toisen ryhmän vuoro olla Aholahdessa luonnossa ja liikkumassa. Valitettavasti oli kuitenkin tosi kurja ilma ja keskiviikon ryhmä joutui palaamaan sieltä takaisin jo ruuan jälkeen. Mutta ei nuotion tekemisestä ja makkaranpaistosta olisi tullut mitään sateessa. Harmi. Keskiviikkona myös lähtijöiden kanssa kävi se kato, mitä olin odottanut tiistaina. Osa ilmoittautuneista ei halunnut lähteä, osa oli kipeänä, poissa tai ei löytänyt paikalle. Kaiken tämän jälkeen osallistuneita ei ollut kuin viisi, joista kaksi oli ohjaajia. Harmi, toistamiseen. Itse olin siis ollut tiistaina Aholahdessa ja keskiviikkona oli ollut Annen vuoro. Minä puolestani olin keskiviikkona normaaliin tapaan Pääskylahdessa ja pitämässä kerhoa Toimarilla. 

 

Keskiviikon Toimariryhmässä ryhmäläiset kirjoittivat tiistain Aholahden liikuntapäivästä MajakanVartija-blogiin, sekin kannattaa käydä lukemassa. Tai oikeastaan ryhmäläiset sanelivat ja minä kirjoitin, että sen näköinenkin se on. MajakanVartija-blogiin ei olekaan pitkään aikaan mitään kirjoiteltu..

 

Torstai oli myös jokseenkin normaalipäivä. Minä olin Pääskylahdessa ja sitten meillä oli ryhmä. Ryhmässä keskustelimme siitä, miten keskiviikkoisessa SaPKon pelissä oli käynyt, millaista siellä oli ollut ja mitä kaikkea pelissä oli tapahtunut. Me myös pelasimme Kimble Twistiä, joka on kovin erikoinen peli. Todella erikoinen.

 

Tänään perjantaina toivottavasti ehdimme vähän rahoittua kirjallisiin hommiin, niinkuin avustushakemuksen kirjoittamiseen ja toki tämän blogin kirjoittamiseen. Onneksi se on jo hyvässä vaiheessa, jotta pääsee keskittymään sitten muihin hommiin. Tähän kappaleeseen ei voi kuin itsekin kommentoida: Rauhoittua? Myö? Ei tule tapahtumaan.

 

Huomaan, että blogijulkaisut ovat nyttemmin jatkuvasti olleet vain kertausta kuluneesta viikosta. Ensi viikolla, seuraavassa julkaisussa kirjoitetaan toivottavasti jostain muustakin. Toivottavasti.

 

"Pidä katseesi unelmissa 

ja jalkasi maassa."