"Hartaasti odotetut asiat tapahtuvat silloin,kun lakkaa odottamasta."
Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Jos mie oisin eilen kirjoittanut tätä blogijulkaisua, mie olisin todennut, että tästäkin julkaisusta on tulossa aika lennokas. Tänään ei kuitenkaan (onneksi) ole yhtä lennokas päivä kuin eilen, joten ehkä tästä ei nyt ihan niin lennokas julkaisu ole sitten tulossa. Tai no, eihän sitä vielä tässä vaiheessa osaa sanoa... Tässä tuleekin pohdittua, että onko päivien lennokkuus (ja blogijulkaisujen) suorassa johdannaisessa siihen, onko Anne lähellä vai ei.
Me ideoitiin eilen tulevia uudistuksia ja muutoksia Majakka-toimintaan. Syntyi kuningasajatus, joka meni jotakuinkin näin: MajakanValo -blogia voisi alkaa kirjoittaa useampana päivänä. Maanantaisin blogissa voisi kertoa, että mitä kaikkea on sille viikolle suunnitelmissa ja perjantaina sitten todeta, että hyvin suunniteltu on kokonaan tekemättä ja suunnitelmat muuttuu niin useasti, että eihän mikään niistä kestä samana koko viikkoa. (Tästä olin aikaisemminkin kirjoittanut blogijulkaisuun.) Kuningasidea ei kuitenkaan ollut se, vaan että blogissa voisi kerran viikkoon julkaista järkeviä juttuja. Kyllä, järkeviä juttuja. Anne tuumasi tähän, että mitähän sie Iiris kuvittelet meidän järkevien juttujen olevan. Ymmärsin pointin ja kyllähän se nauratti. Jep, meidän järkeviä juttuja ei sen kummemmin kannata odotella. Mutta en täysin aio luopua siitä ideasta. Sillä en todellakaan aio luopua toivosta siitä, että meillä joskus olisi järkeviä juttuja.
"Moni elää elämäänsä
kuin meillä olisi toinen pankkiin talletettuna."
Me onnistuttiin myös miettimään sitä, että miten hyvä parivaljakko me ollaan. Siis ihan tosiaan ollaan tälläsiä mietitty. Anne, palkittu Aito Kohtaaja ja minä, nuori sosiaalisen median ymmärtäjä. (Että mitenkä?) Tai no, ainakin ymmärrän sosiaalisen median päälle enemmän kuin Anne. Joten meidän osaamisemme täydentävät toisiaan.
Edellisessä blogijulkaisussa sanoin, että tällä kertaa aion kirjoittaa jostain muustakin kuin vaan siitä, mitä kaikkea me tällä viikolla ollaan tehty. Silloin, ei ollut vielä aavistustakaan, mitä se olisi voinut olla. Ja täytyy myöntää, ettei minulla ole aavistustakaan siitä edelleenkään. Mutta katsotaan nyt kirjoittamisen lomassa, että mitä sinne julkaisuun lopulta ilmestyy. Ihan jännittää itseänikin.
Tämä viikko on ollut suhteellisen normaali viikko. Paitsi keskiviikkona Pääskylahden kirkolla onnistuin voittamaan kaikki pelaamistani biljardipeleistä ja se ei todellakaan ollut normaalia. Harmi vain, että minun täytyi lähteä kirkolta nopeasti kolmannen voiton jälkeen, enkä ehtinyt edes jäädä hehkuttelemaan voittoani kanssapelaajilleni. Heistä se saattoi kyllä olla ihan hyvä asia. Torstaina me kirjoitettiin avustushakemusta koko aamu ja sännättiin sitten nopeasti kirkolle. Nopea tempo tuntui jatkuvan sielläkin, puhelinkin tuntui soivan jatkuvasti. Avustushakemuksen kanssa oli jotain ongelmia. Joka vuosi on jotain. Ei ole sellaista vuotta ollut, että siitä olisi ongelmitta selvinnyt. Enkä usko, että sellaista on tulossakaan. Netin kanssa söheltäminen samalla kuin monet, monet ja monet muut ihmiset ovat samoilla sivuilla, tietää aina ongelmia.
Anne on puhunut pitkään järjestöjen teemakalenterista, minkä mukaan voisimme pitää pop uppeja. Itsekin olen vilkaissut tulostettua versiota Annen huoneen pöydällä, kuitenkaan kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen. Eilen aloin ensimmäistä kertaa kiinnittää siihen tarkempaa huomiota. Meinasin tulostaa sen, mutta unohdin. Tänään sitten muistin asian ja tulostin sen muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen.
Tiesittekö muuten, että tällä viikolla on Muistiviikko? Jotenkin osuvaa, vai mitä? Me vitsaillaan paljon muistiyhdistyksestä, mihin me kuulumme, mutta sellainen on ihan oikeasti olemassa. Töissä yhdellä jos toisellakin tuntuu välillä tai vähän useamminkin lipsahtavan mielestä jotain asioita. Muistamattomuutta on kuitenkin erilaisia. On normaalia muistamattomuutta, sitä, että välillä unohtelee asioita. Ja sitten sellaista, mistä kannattaa jo huolestua. Muistin heikkeneminen kuitenkin saattaa huolestuttaa jo pienemmissäkin määrin. Milloin sitten pitää oikeasti huolestua muistiongelmista?
Minä googletin sen ja löysin muistiliiton sivuilta Muistiongelmia - milloin huolestua? -julkaisun. Siinä kerrotaan, että unohtelu säikyttää, vaikkei siinä olisikaan sairautta taustalla. Unohtelun voi aiheuttaa univaikeudet, stressi tai keskittymisen ongelmat, yksinkertaisesti se, että asioita joihin ei ole kiinnittänyt huomiota, ei voi muistaa. Toki myös ikä vaikuttaa muistiin, mutta terveen muistin pitäisi toimia kyllä loppuun asti. Jos muistiongelmat ovat lisääntyneet, täytyy niiden syyt selvittää. Julkaisussa myös korostetaan, että varhainen puuttuminen ongelmaan on tehokkainta, oli sitten kyseessä mikä tahansa syy.
Julkaisusssa on kovin selkeä lista, jossa listataan oireita millon hakeutua lääkäriin. Entisestä selkeästi muuttunut tilanne tai unohtelun arkiselviytymiseen vaikuttaminen, ne ovat tärkeimpiä merkkejä hoitoon hakeutumiseen. Muita listalla olevia asioita on mm:
- Sovittujen tapaamisten unohtelu
- Vaikeus löytää sanoja tai epäasianmukaisten sanojen käyttö
- Taloudellisten asioiden hoitamisen vaikeus tai vaikeus ymmärtää kelloa
- Mielialamuutokset ja ahdistuneisuus yhdessä lähimuistin heikkenemisen kanssa
- Esineiden katoaminen ja niiden käyttötavan ymmärtämisen vaikeutuminen
- Persoonallisuuden mututuminen, sekavuus, epäluuloisuus ja pelokkuus
- Aloitekyvyn heikkeneminen ja vetäytyminen
Listalla oli vielä enemmän asioita, jos ne jäivät kiinnostamaan, niitä voit käydä katsomassa osoitteessa: https://www.muistiliitto.fi/fi/muistisairaudet/milloin-huolestua.
Muistin tukemiseen ja virkistämiseen löytyy monia keinoja. Erilaisia pelejä ja tehtäviä. Yksi esimerkki voisi olla muistipeli. Ja kenties kaikki aivoterveyttä ylläpitävät pelit, kuten sanaristikot, sudokut ja sanajahdit. Myös käsillä eri aikaan tehtävät liikkeet, kuten vasemman käden pyörittäminen oikealle ja oikean samaan aikaan vasemmalle, ovat hyvästä. Se auttaa keskittymään. Näistäkin asioista löytyy lisää tietoa netistä, helpoin tapa luultavasti on kirjoittaa googleen muistin parantaminen tai muistin tukeminen tai jotain vastaavaa. Sieltä sitten löytyy tarkempaa ja varmempaa tietoa aiheesta.
Näin julkaisun lopussa täytyy vielä sanoa, että en itse tiennyt aloittaessani kirjottaa julkaisua, että siitä tulisi tälläinen. Harvemmin kyllä aloittaessani kirjoittaa uutta blogijulkaisua tiedän, että mitä siinä tulee lukemaan. Siis todella harvoin. Ensi viikolla siis todennäköisesti luvassa myös uusia yllätyksiä.
P.S. Juuri kun pääsin kehumasta miun netin ja sosiaalisen median käyttötaidoilla, on tietokone sekoillut koko päivän ja selain kaatunut vähän väliä. Tyypillistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti