"Uusien mahdollisuuksien ovi
on aina raollaan."
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Tällä viikolla oli vuoden ensimmäinen Kellarpellon seurakuntakodin aamiainen. En oikein tiennyt mitä siltä odottaa, koska vakiokävijöille kertomani aloituspäivä oli ollut vielä silloin epävarma. Eikä mainonta nyt varsinaisesti päätähuimannut. Olin kuitenkin, vastoin kaikkia odotuksiani, muistanut viedä Kellarpellon seurakuntakeskuksen oveen mainoksen aamiaisesta.
Maanantaina olin vastoin kaikkia odotuksiani, taas, hakemassa aamiaistarvikkeita Eväskellarista ennen kahdeksaa. Sain mukaani huikeasti syötävää, kaikenlaisia herkkuja, oli kinkkua ja nakkeja, pitsaa, monenlaisia patonkeja ja pullia, maitoja, mehukeittoja, mehua, piimää, jugurtteja. Aamiaisesta oli tulossa oikea herkkutarjoilu.
Olin taas kerran yllättänyt itseni ja muistanut ottaa mukaan aamiaisella kulkevan pussin, jossa oli kahvit ja sokerit, sun muut tarpeelliset tavarat. Vaikka pussi on kovin tarpeellinen, se unohtuu silti töihin yllättävän usein. Mutta tällä kertaa se siis oli mukana! Aika hyvin, vai mitä? Jotain kuitenkin unohtui... Aamiainen oli ollut tauolla vissiin kuukauden, joten aiemmin oli käytetty loppuun tai annettu kävijöille mukaan kaikki tarvikkeet. Myös rasva. Joka sitten unohtui ostaa.
No hätähän ei ollut tämännäköinen. Olimmehan me ennenkin pärjänneet ilman rasvaa. Laittaisin sitten leivän päälle enemmän kinkkua ja nakkeja. Vau, mikä makuelämys... Ensi kerraksi ostaisin sitten rasvan, kirjoittaisin sen ihan ylös. Jotta muistaisin sen ostaa.
"On parempi huono muisti,
kuin huonot kokemukset."
"Viisas ottaa kokemuksista opikseen."
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Aamulla kiireessä laittelin aamiaista sitten valmiiksi, kun minulle kerrottiin, että muutama kävijöistä jo odottelikin pihalla. Jee, olin innoissani, eli jotkut olivat löytäneet aamiaiselle oikeaan aikaan. Huonosta mainonnasta huolimatta. Kun viimein puoli yhdeksän menin avaamaan ovet, siellä oli jo kolme henkilöä odottamassa.
Loppujen lopuksi peräti viisi ihmistä tuli aamiaiselle ja uskon, että tästä se lähtee. Paremmalla mainonnalla ja puskaradion pyörähtäessä käyntiin ihmisiä tulee toivottavasti enemmän. Oli mukavaa vaihtaa kävijöiden kanssa kuulumisia joulusta ja vuoden vaihteesta. Oli hienoa huomata, miten iloisia he olivat nakeista ja pitsoista, joita heille riitti kotiinkin. Sekä pullista, mehuista ja jugurteista. Siellä ihmiset ovat niin kiitollisia ja iloisia kaikesta.
Paljon ruokaa kuitenkin jäi yli, joten vein ne sitten Toimarille työllistetyille syötäväksi. Sielläkin niistä oltiin ihan innoissaan. Kuulen edelleen korvissani työllistettyjen naurun, kun purin laatikoita ja nostelin esille koko ajan enemmän ja enemmän ruokaa. Myöhemmin kävellessäni ohi työllistettyjen kahvihuoneen, näin, ettei pöydälle ollut jäänyt juurikaan mitään. Hieno homma, että tekivät kauppansa.
"Onni on paras seikkailu maan päällä!"
- Kirjasta Tuhat tietä onneen
Maanantaina Toimarin ryhmässä vaihdoimme kuulumisia koko porukalla ja oli siellä yksi uusikin tyyppi. Ihan loistavaa. Juttelimme jokaisen joulusta ja joululahjoista sekä uudesta vuodesta. Kyselimme myös millaisia ryhmä he haluaisivat pidettäväksi tänä vuonna Majakka-toiminnassa ja saimmekin paljon toiveita, joita voimme lähteä toteuttamaan.
Vuoden ensimmäisellä Toimarin aamupalalla oli tarkoitus jutustella uusista kuvioista aamupalalle, mutta eihän me muistettu sitä sitten yhtään. Enkä nyt muista, mitä kaikkea muuta me siellä sählättiin, mutta uusista kuvioista ei kyllä puhuttu.
Enkä avaa niistä sen enempää nyt tässäkään, muuta kuin sen, että sellaisia on tulossa. Ja me ollaan niistä tosi innoissamme. Kenties jotain uutta näkyy jo ensi viikolla, jos me nyt muistetaan..
"Olet onnellisempi luottaessasi
omaan arvostelukyykyysi kuin muiden."
- Kirjasta Tuhat tietä onneen
Loppuviikko puolestaan meni etätöissä kotosalla, ja pakkasessa liikkumista pakoillessa. Sain valtavasti myös aikaan. Twitterissä löysin paljon uusia seurattavia, joista jotkut alkoivat seuraamaan Majakka-toiminnan twitter-tiliä myös! Huikeeta! Siellä on jo 15 seuraajaa, vaikka en päivittele sinne edes kauheesti mitään. Siihen on kuitenkin tultava muutos ja ajattelin, että ehkä sinnekin pitäisi päivittää aina uusista MajakanValo -blogin julkaisuista.
STEA lähetti eilen meille tuloksellisuusraportit, eli uusitun TVS:än. Aloin innoissani kirjoittamaan sitä. Olin viettänyt keskiviikkona paljon aikaa tutustuen uuteen raporttiin ja sen ohjeisiin. Torstai-iltapäivänä jotain kuitenkin tapahtui, eikä kirjoittamani asiat enää tallentuneet raportille. Kohta siellä luki, että raportti oli jo lähetetty ja minä soitin hädissä toiminnanjohtajallemme, etteikai kukaan ollut vahingossa sitä lähettänyt. Vain nimenkirjoitusoikeudellinen henkilö saa sen lähetettyä ja onnekseni minä en kuulu niihin. Joten itse en ollut voinut lähettää sitä vahingossa.
Noh, kävi ilmi, ettei kukaan sitä Toimarillakaan ollut vahingossa lähettänyt. Myöhemmin kun kävin ihmettelemässä STEAn sivuja, siellä näkyi, että raporttipohjissa oli ollut jotain ongelmia, joten ne poistettiin. Uudet kai tulisivat pian. Nyt jännityksellä odotankin, että onko kaikki kirjoittamani asiat hävinneet uudessa pohjassa. Todennäköisesti on. Olen niin vihainen. Tietty, osa on kyllä omaa tyhmyyttäni. Tässä vaiheessa pitäisi jo tietää paremmin ja varmuuskopioida kirjoitukset koneelle. Mitä en tehnyt, koska typeränä luotin siihen, että tällä kertaa pohjat toimisivat.
Vaikka olisinkin tallentanut kirjoitukseni, niin silti se ei olisi pelastanut niitä kohtia, jotka täytettiin suoraan raporttipohjaan. Ne tiedot ovat toki tallessa, mutta kyse ei olekaan siitä. Vaan siitä, että raportin täyttämiseen kulutettu aika on nyt täysin hukkaan heitettyä. Argh!
"Jos olet valmis torjumaan
hyökkäävyyden ja kostonhalun,
olet valmis onneen."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Hei, tällä kertaa tuli huomattavasti pidempi päivitys kuin viimeksi, joten ehkä tämä kirjoittaminenkin tästä lähtee.. Palataan asiaan ensi viikolla. Hauskaa viikonloppua!
"Mitä nopeammin myönnät,
ettei sinulla ole vastausta,
sitä enemmän aikaa
sinulla on etsiä sitä."
- Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti