Bloggailua

"Tärvee tänä päevänä myönteisyyttä

 ja siästä turhasta hättäely

 semmoseen hetkeen, 

kun siihen on tosj tarve. 

Silimäs ee rasitu, 

jos kahtelet asijoetten 

valosia puolia."

Muistatteko kun kerroin, että ollaan suunniteltu some-ryhmässä tekevämme kävijöille omat blogit? Ensimmäisellä kerralla kaikki eivät olleet paikalla, joten blogeja tehtiin vain kaksi. Myöhemmin tehtiin yksi lisää ja sitten vielä yksi. 

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, oli hienoa huomata miten innoissaan kävijät olivat. Innostus ei ole vieläkään laantunut ja olen iloinen siitä. On hienoa huomata miten edistystä on tapahtunut, yksi jos toinenkin osaa jo itsenäisesti kirjoittaa blogiin ja julkaista kirjoituksen. 

Tämä on jo huomattava askel eteenpäin, ottaen huomioon, että kaikille heistä blogin pitäminen oli aivan uusi asia. Olen myös erityisen tyytyväinen siihen, että jokaisen blogi on heidänlaisensa. Jokaisella on blogissaan heitä itseään kiinnostava aihe, joista heidän on helppo kirjoittaa. Tai jos kirjoittaminen nyt ei ole ihan helppoa, niin ainakin aiheen keksiminen on. 

Minä tiedän miten väkinäiseltä teksti kuulostaa jos kirjoittaminen on hankalaa. Mutta uskon siihen, että on mahdollista oppia siihen, että tekstiä tulisi helpommin. Itsehän tuotan tekstiä hirveästi, mutta minulla on se ongelma, että analysoin ja kritisoin sitä sitten liikaa. Poistan suurimman osan kirjoittamastani tekstistä.

Tätä ongelmaa ei uusilla bloggaajillamme ole. Olen ylpeä siitä, että jokainen heistä, ainakin jossain määrin, tietää mitä haluaa sanoa ja kirjoittaa sen. Ei turhia analyysejä vaan varmaa kirjoittamista. Sitä on upeaa seurata. Pystyisinpä oppimaan heiltä sen taidon. Varmuuden omasta kirjoittamisesta, kirjoitin näin, ja näin se on hyvä.

Erityisen hauskaa minusta oli kun luin yhden henkilön blogia ja siellä mainittiin reissustamme Vihreälle Telakalle. Hän kertoi reissun lisäksi, että ajoin autoa hyvin, eikä kyydissäni ollut pelottanut yhtään. Haha, siitäs kuulit Leevi! 

Toisen henkilön kanssa poistimme hänen ensimmäisen bloginsa ja loimme sitten uuden. Uuden blogin kirjoittamisessa hänellä ei ollut ongelmia, vaikka ensimmäinen olikin takkuillut. Blogin aihe on kovin tärkeä. Autoin muutamassa asiassa ja sitten hän kirjoitti kokonaisen julkaisun aivan itse. Tykkäsin julkaisusta paljon ja olin tavattoman ylpeä. On hienoa nähdä toisen onnistuvan.  

Kolmannelle taas loimme blogin ensimmäistä kertaa. Hänellä on paljon asiaa, jotka pienillä lisäkysymyksillä sain kirjattua ylös. Majakka-toiminnassa jokainen saa mahdollisuuden kokeilla ja tehdä. Vaikka juttu olisi vaikea, se ei tarkoita etteikö kannattaisi yrittää. Jos kirjoittaminen on hankalaa, aina voi sanella kun joku toinen kirjoittaa, tai sitten voimme yhdessä katsoa ja miettiä miten lähtisimme asiaa ilmaisemaan. Keinoja kyllä löytyy, että saamme jokaiselle mahdollisuuden ainakin kokeilla.  

On ollut hienoa, että kaikki ovat olleet niin innoissaan tästä. Pienen hetken meinasi iskeä epätoivo, koska en ollut varma pystyisimmekö me sittenkään tähän. Bloggailun maailma ei ole kovinkaan yksinkertainen. Välillä minulla on itsellänikin vaikeuksia keksiä ideoita mistä kirjottaa tähän blogiin, saati sitten auttaa muita keksimään omansa. Tulokset ovat kuitenkin olleet odotettua parempia, ja uskon vahvasti siihen, että jokainen pystyy kirjoittamaan omat julkaisunsa jossain vaiheessa täysin itsenäisesti. Se on hieno tavoite, mihin meillä ei kuitenkaan ole mikään kiire. 

Haluan lopuksi vielä sanoa, että olemme ylpeitä teistä meidän bloggaajat! Älkää luovuttako ongelmien suhteen, sitä varten me olemme, auttamassa teitä niissä. Älkää epäröikö kysyä apua tai kertoa huolistanne. 

"Aena kun tiet parraas 

pikkuisia ihmeitä tapahtuu 

niin omassas 

kun jonnii muunnii elämässä."