Eristyksissä: osa 17

"Elämä on niin monimutkaista,

että siinä pitää olla jokin järjestys."

-kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä pyörii ajatus, että vähän harmittaa kun ei tullut kirjoitettua joka päivä blogin Eristyksissä osia tänä koronan aiheuttaman erikoistilanteen aikana. Olisi ollut hauskaa haastaa itsensä ja katsoa, oisko sitä kirjoitettavaa löytynyt näinkin kauan. Mutta jossittelu ja harmittelu ei auta mitään, joten katse kohti uusia juttuja. 

Mitäs muuta miun päässä pyörii? Koronarajoitteita lasketaan ja enemmän ihmisiä alkaa palaamaan töihin myös Savonlinnan Toimintakeskukselle. Olen siitä iloinen. Minua ei yhtään harmita, jos ei tarvitse lähteä pihalle siistimään SER-vastaanottoa. Tai heittää työtakkia niskaan ja lähteä auttamaan asunnon tyhjennyksessä. Olen kuitenkin oppinut valtavasti tänä aikana. Olen oppinut mitä kaikkea eri kontteihin SER-vastaanotossa laitetaan, ja tiedän nyt, miten suuri työ on laittaa sähkö- ja elektroniikkatavaroita niihin. Osaan arvostaa muiden tekemää työtä ihan eri tavalla. Olen myös nähnyt käytännössä sen, että yhteistyöllä saa aikaan vaikka mitä. 

Yhteistyöllä saa täpötäyden asunnon tyhjennettyä kuudessa tunnissa. Yhteistyöllä saa kaaoksen valtaaman SER-vastaanoton siivottua. Yhteistyöllä saa lajittelun kaaoksen selvitettyä. Yhteistyöllä saa myös myymälän pyörimään ja ainakin meidän avustuksella kassat sekaisin. Yhteistyöllä pystyy mihin vain. Toki olen tiennyt sen koko ajan. Mutta tietäminen on aivan eri asia, kuin asian näkeminen konkreettisesti, kuin oleminen osa sitä. Tietäminen on aivan eri asia kuin olla osa sitä yhteisöä, niitä henkilöitä, jotka pystyvät yhteistyöllään vaikka mihin. Olen aina tiennyt, että yhteistyöllä pystyy mihin vain. Nyt minä myös olen kokenut sen. 

Tiedän myös, että yhdessä tekemällä, yhteistyöllä, pystyisimme vielä huikeampiin asioihin ja saavutuksiin kuin olemme nyt pystyneet. Kun kaikki puhaltaisivat yhteen hiileen, tapahtuisi varmasti vieläkin ihmeellisempiä asioita. Mutta kaikelle on aikansa ja paikkansa, joten ehkä me nähdään vielä sellaisiakin ihmeitä.

"Ei ole tahdon asia,

mitä elämässä tapahtuu."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, elämänmakuisua ajatuksia

Mutta omilla valinnoilla, 

Voi vaikuttaa joihinkin asioihin. 

-mie

Tämä viikko on osaltani kulunut jännittäessä perjantaina häämöttävää ruotsin esitelmän esitystä. Ruotsin kieli ei ole vahvin osaamisalueeni ja se jännittää minua ihan vietävästi. Kuten on varmasti aiemmistakin blogijulkaisuista käynyt ilmi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että esitelmän esitys on jo huomenna. Ja heti aamusta, yhdeksältä, ettei tarvitse jännittää sitä enää pidempään. Eikä sitten perjantaina koko päivää. Vaan me hoidetaan homma heti aamusta ja sen jälkeen voi olla koko päivän ihan voittajafiiliksellä tai sitten ihan maansa myyneenä ja ruveta miettimään, että miten sitä pääsisi ruotsista läpi seuraavalla kerralla. 

Huomenna me myös lähdetään viettämään toimihenkilöiden tyhy-päivää. Me ollaan suunniteltu makkaranpaistoa ja kävelemistä Tervastuvalta lossinrannan laavulle. Sekin jännittää, entäs jos metsässä on käärmeitä? Mutta olen tullut siihen tulokseen, että voisi elämä olla vähän liiankin rauhallista ja seesteistä, jos ei koko ajan joku jännittäisi... 

"Ota elämän lahja kiitollisena vastaan."

*Perjantaina

Ammattiruotsi läpi! Jippii! Eikä metsässä näkyny käärmeitä eikä muitakaan eläimi, ei eksytty kun pikkasen ja selvittiin ilman haavereita. Kaiken kaikkiaan taas ihan huippureissu kerta kaikkiaan. Maisteltiin erilaisia makkaroita, ja erilaisia suklaakarkkipusseja. Mie nauroin kuollakseni kun missään ei enää näkynyt nauhoja, jotka viitoitti polkua metsässä. Muita ei kyllä hirveesti naurattanut, mutta Välillä on hyvä eksyä, jotta voi löytää vai miten se sanonta menikään.

 "Todellisuus on tarua ihmeellisempää."

Nyt on hyvä vetäytyä viikonlopun viettoon ja rentoutua. Ens viikko on sit lyhyt viikko kun torstai on pyhäpäivä.