"Onnelliset ihmiset eivät valita tilaansa
eivätkä makaa öisin valveilla murehtimassa
velvollisuuksiaan ja syntejään."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
On toiseksi viimeinen viikkoni töissä. Maanantaina oli ensimmäinen ryhmä, joka minun osaltani loppui kokonaan, Kepen seurakuntakodin aamiainen. Vielä ei nähty kyyneliä, mutta ensi viikolla niitä lienee tiedossa sitäkin enemmän. Kellarpellon seurakuntakodilla alettiin pitää aamiaisia joskus parisen vuotta sitten. Me alettiin tehdä yhteistyötä K-Supermarket Eväskellarin kanssa, joka on Kellarpellon ainoa kauppa. Eväskellarin kauppiaat ehtivät vaihtua tänä aikana, mutta uusien kauppiaiden kanssa yhteistyö sujuu todella vaivattomasti ja helposti. On ilo tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Ja Toimarilla on ilo jatkaa sitä vielä minunkin lähtöni jälkeen.
Seurakuntakodin aamiainen löysi omat kävijänsä ja heidän kanssaan meille ehti joidenkin kanssa muodostua omat juttumme. Erään kävijän kanssa meillä oli tapana aina maistella kaikkia erikoisuuksia, mitä saimme lahjoituksena Eväskellarista. Me maisteltiin muun muassa hummusta, erilaisia ja eri värisiä smoothieita ja mehuja. Ne oli kyllä korvaamattomia, hauskoja, ikimuistoisia hetkiä. Ja hyvä ne on muistaakin, ettei tule vahingossa maistettua hummusta vaikka uudestaan.
"Monet suuretkin keksinnöt
on nähty ensiksi unessa."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Tiistaina oli talon aamupala ja mikä aamupalassa oli tällä viikolla erilaista oli se, että Toimarilla oli samaan aikaan walk-in koronarokotuspäivä. Me otettiin rokotteet Annen kanssa heti aamusta. Anne jännitti rokotusta paljon. Kun me odotettiin pääsevämme piikitettäväksi, Anne istui peloissaan sylissäni odotusaulan tuolilla. Sitten me haahuiltiin hermostuneina kahvihuoneessa ja pälyiltiin ympärillemme odotellen kutsua rokotettavaksi. Rokotus ei sattunut yhtään, ja olin siitä iloisesti yllättynyt. Päivän mittaan käsi kyllä kipeytyi ja keskiviikon olinkin poissa töistä, mutta rokotus on kyllä sen arvoinen.
"Tyytyväisyys on onnen muoto,
joka yltää aistien ulottumattomiin."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Torstaina oli puolestaan viimeinen yhteinen kertamme kirjastossa. Meidän oli tarkoitus mennä syömään Uskudar Kebabbiin ja ottaa Anne mukaan. Mutta koska tälläisessä työssä tilanteet ovat kovinkin liikkuvia, niin nehän liikkuivat ja muuttuivat. Anne ei päässyt mukaan ja Uskudar oli niin täynnä, että menimmekin syömään Herkku Pekkaan. Se olikin loistava sattuma, sillä siellä emme olleet käyneet ennen ja minun onkin tehnyt jo pitkään mieli heidän herkullisia kanapaniinejaan. Niitä tuleee ikävä toisella paikkakunnalla. Tilasimme kukin mitä halusimme ja herkuttelimme sitten yhdessä kaikessa rauhassa. Juttelimme muutoksista, joita elämä tuo ja siitä, miten olemme menossa katsomaan SaPKon peliä yhdessä tänään perjantaina.
Herkku Pekasta menimme kirjastoon, jossa etsimme kaikessa rauhassa luettavia kirjoja. Yksi meistä kävi uusimassa kirjastokortin ja muut laahustelivat katsomassa kirjoja. Yhdessä vaiheessa katsoin kaikkien toimimista kirjastossa ja tajusin, että eivät he minua sinne enää tarvitsisi. He osaisivat tästä lähtien toimia siellä itse. Varata kirjoja netissä, uusia lainoja ja jopa kirjastokortteja. Osa heistä kävi itsenäisesti kirjastossa jo ennen meidän kirjastoretkiämme, mutta kaikki eivät. Ehkä heillekin jää kirjastossa käyminen minun lähtöni jälkeen tavaksi. Toivon sitä. Tai ehkä ryhmäläiset voivat mennä keskenään käymään kirjastossa, ilman ohjaajaa.
"Onni on paras suoja inflaatiota vastaan."
-Kirjasta Tuhat tietä onneen
Kirjoja itsekin katsellessa tajusin, että olin kasvanut niitä lukiessa. Silloin kirjastossa oli pieni haikea hetki, mutta huomaan että se on haikeaa myös tätä kirjoittaessa. Niin aika menee, elämä muuttuu ja uusia asioita ilmaantuu. Ryhmäläiset oppivat pärjäämään itsekseen tai yhdessä ja oma työ on jossain määrin tullut tehdyksi. Vaikka tuleekin olemaan haikeaa lähteä, niin tiedän, että kaikki kyllä pärjäävät täällä. Ja minulla tulee ikävä heitä. Mutta ei tässä vielä olla mihinkään lähdössä, ensi viikon jälkeen vasta.
Tänään, perjantaina, me ollaan siis menossa yhdessä Majakka-toiminnan ryhmäläisten kanssa SaPKon peliin. Itselleni se on ainakin todennäköisesti kauden ensimmäinen ja viimeinen. Nähtäväksi jää. Me ei olla käyty peleissä ikuisuuksiin ja yhessä Annen kanssa vissiin vain kerran aikaisemmin. Tästä ei voi tulla kuin hyvä. Toivottavasti illasta tulee mukava.
"Hyvät ideat tarvitsevat laskutelineitä
siinä missä siipiäkin."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ensi viikolla sitten on se paljon puhuttu viimeinen viikko. Se alkaa viimeisellä kerrallani Savolaisilla Selviytyjillä maanantaina. Samana päivänä meillä on viimeinen peliryhmä ja olemmekin jo tällä viikolla koettaneet valita pelit, jotka pidetään Majakalla edelleen ja jotka laitetaan myyntiin, mutta vielä niissä on pohtimista. Tiistaina on viimeinen Toimarin aamupalani. Keskiviikkona taas katsotaan, pääseekö sitä pyörähtämään Pääskylahden kirkolla, mutta torstaina sinne on ainakin mentävä, sillä se on viimeinen kertani siellä. Ja perjantaina, sitten viimeinen työpäiväni. Vau. En voi oikeastaan vieläkään uskoa sitä todeksi. Minä todella olen lähdössä.
"Menestykseen ei pääse hissillä.
On kuljettava tikapuita
ja portaita pitkin."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
"Älä usko ihmeisiin,
riittää kun luotat niihin."
-Kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti