"Ootteletko että tilasuus kolokuttas?
Kae oot rakentanna sille oven?"
"Oljpa osas elämässä mikä tahhaansa,
rakenna sen varraan."
Huh, miten kiireiseltä työt tällä hetkellä tuntuukaan. Siihen on monia syitä. Olin alkuviikon taas koulussa, eikä siellä paljoa työasioita pysty hoitamaan, mutta vähän onneksi kumminkin.
"Onko ihan pakko lööteee ratkasu?
Etkö voes ihan vuan naatiskella
ongelmasta jonnii aekoo?"
Koulupäivät oli tietorikkaita ja sain paljon aikaiseksi. Sain myös aivan uudenlaista virtaa niin työ- kuin koulutehtäviinkin. Koulussa ollessani saatoin taas luottaa siihen, että kaikki täällä hoituu varmasti hyvin. Se on hieno tunne. Hieno tunne oli myös, kun minulle keskiviikko aamuna soitettiin töistä ja minulta pyydettiin apua. Tarvittuna olemisen tunne on sitten mahtava tunne.
Onneksi saatoin auttaa puhelimen välitykselläkin ongelmassa ja saatoin olla loppupäivän hyvillä mielin. Torstaina töihin palattuani oli taas hienoa huomata, että minua oli selkeästi kaivattu ja minut saatettiin ajantasalle kaikesta uudesta. Tämä viikko on siis ollut hienoja tunteita tulvillaan. Tietenkään kaikki ei ole aina hienoa ja mukavaa ja olen saanut huomata sen tälläkin viikolla.
Kuten viime viikollakin kirjoitin, tämä viikko ei kuitenkaan työni osalta pääty vielä tähän päivään, perjantaihin, vaan tulen töihin myös huomenna. Menen myymälään kassaneidiksi ja tuskin maltan odottaa miten säädän hätääntyneenä kassalla kun yritän verestää muistojani siitä, miten kassakonetta käytettiinkään. Huomisesta tulee epäilemättä hauska päivä.
Joka toinen torstai meidän kokkiryhmässämme olemme alkaneet pyörittämään ruokavastuuvuoroja, olenko maininnut niistä aikaisemmin? En muista, joten kerron niistä nyt. Ruokavastuuvuoro, hieno sana eikö olekin, olen itse todella tyytyväinen siihen. Mutta siis asiaan, vastuuvuorossa oleva saa yhdessä Janin ja minun kanssa päättää mitä ruokaa kokkailemme. Hän myös etsii kanssamme ohjeet sekä auttaa ja neuvoo ruuan valmistuksessa. Tätä täytyy vielä vähän harjoitella, mutta uskon, että se tulee menemään hienosti.
"Haluvatko olla rohkee?
Riipase sitten ihtes irti totutusta."
Jokainen ryhmäläinen on ruokavastuuvuorossa vuorotellen. Vastuuvuorossa on tähän mennessä ollut vuorollaan kaksi ihmistä ja olen heistä todella ylpeä, he ovat toimineet hienosti. Ja tiedän, että muutkin osaavat toimia vastuuvuorossa juuri oikealla tavalla.
On ollut kiva myös huomata, että jokainen odottaa vuoroaan innolla. En tiedä johtuuko se siitä, että silloin tehdään heidän valitsemaansa ruokaa vai siitä mahdollisuudesta ja vastuusta, että voi ohjata ja auttaa muita. Siitä luottamuksen tunteesta, jonka saa ollessaan itse tällä kertaa vastuussa. Tottakai me Janin kanssa, tai ainakin toinen meistä on aina mukana auttamassa.
Eilen teimme fetasalaattia, krutonki tyyliin ruisleipiä ja kermaviilikastiketta. Ruuanlaittamisessa ei ollut sen suurempia ongelmia ja se oli erittäin hyvää. Ruokavastuuvuorossa oleva myös tiskaa ja ensimmäistä kertaa kokkiryhmiä pitäessäni en kuule valitusta tiskaamisesta. Kuinka hienoa, että ruokavastuuvuoron tuoma ilo ja tyytyväisyys saavat tiskaamisen epämiellyttävyyden unohtumaan. Olisinpa keksinyt tämän aikaisemmin.
"Terve asenne on tarttuvata lajija,
vuan elä oota suavas sitä muilta.
Oo ite sen kantaja."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti