Puhu vapaasti myönteisistä
rakkauden, ilon ja hyväksynnän
tunteista siinä missä kielteisistä
suuttumuksen, pelon ja pettymyksenkin tunteista."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Tässä se nyt on. Viimeinen julkaisu ennen kesätaukoa. Huhhuh, täytyy sanoa, ihan vain huhhuh. Viimeiset viikot ovat olleet aikamoista hulinaa ja ihmettelyä, suunnittelua ja suunnittelua sitten uudelleen. Mutta sehän ei ole ollut mitään uutta.
Tällä viikolla maanantaina lähdin Annen hyvinvointi 2 -ryhmän kanssa pelaamaan padelia. En ollut ennen käynyt, ja lähdin mukaan avoimin mielin. Vielä matkalla pelaamaan, Anne huuteli autosta yhdelle tutulle ja koetti saada häntä suostuteltua mukaan. Niin vähällä kynnyksellä ja suunnittelulla sinne lähdettiin tai oltiin lähtemättä. Kumpikaan meistä ei ilmeisesti ollut ollut siellä aiemmin, ei Anne, enkä minä, koska ajaessa sinne Anne kysyi ohjeita. Hyvähän se oli minulta kysyä, kun tiesin ihan yhtä vähän siitä, missä paikka oli. Onneksi Hyvinvointi -ryhmiä Annen kanssa pyörittävä yhteistyökumppani oli jo paikalla ja me onnistuimme bongaamaan heidät parkkipaikalta. Joten löysimme kuin löysimmekin perille.
Padel oli hauskaa. Johdatus padelin pelaamiseen oli ammattitaitoista. Ensin me kokeilimme, miten mailalla pomputetaan palloa ja jo todella pienelläkin liikkeellä pallon sai toimimaan. Sitten me harjoittelimme syöttöä, eli löimme pallon seinään pompusta ja koetimme sitten vastata siihen. Kokeilimme myös pallottelua parin kanssa, syöttämistä parin kanssa ja lopulta jopa hieman pelaamista. Oli aivan hirveän hauskaa. Kaikilla tuntui olevan. Vielä pitkin viikkoa saimme kiitoksia siitä, joten ryhmäläisetkin todella tykkäsivät siitä. Osa heistä myös sanoi, että haluaisi ehdottomasti kokeilla padelia uudestaan tai mennä jopa pelaamaan sitä. Huippu juttu!
Sitten meillä oli hetki aikaa hengähtää, ja seuraavaksi pitikin jo liitää Humanialle mielenterveys ja päihdepuolen lähihoitaja opiskelijoille kertomaan Majakka-toiminnasta. Anne oli luvannut myös, että pidän siellä avot-aivojumpan. Meille oli varattu tunti aikaa ja itse mietin, että mitä ihmettä me onnistumme höpisemään siellä tunnin verran. Mutta onnistuimmepa kuitenkin. Ensin kerroimme Majakka-toiminnasta ja mitä teemme siellä. Sitten meiltä oli mahdollisuus kysellä asioita ja kysymyksiin vastattuamme oli avotin vuoro. Jotkut aivojumppaliikkeet menivät opiskelijoilla todella hyvin ja joissain oli harjoittelemista. Jotkut menivät hyvin Annellakin ja suurimmassa osassa oli harjoittelemista. Minulle puolestaan meni hyvin ne liikkeet, joita olin opetellut, mutta taas ne liikkeet, jotka olen vasta löytänyt ja liittänyt osaksi aivojumppaa, niin ne eivät todellakaan sujuneet.
"Jos tunnet viihtyväsi itsenäsi,
ulkoinen olemuksesi ei merkitse mitään."
- Leontyne Price, kirjassa Aurinkoisia ajatuksia
Mutta siinä oli koko jutun hauskuus. Sai nauraa itselleen, sai nauraa ystävällisesti toisille ja sai nauraa meille. Se on osa aivojumpan tarkoitusta. Nauraminen. Myös opiskelijat huomasivat ja kommentoivat sitä.
Oikeastaan siellä toiminnastamme kertominen oli opettava kokemus myös minulle. Tai ainakin sain muistutuksen asioista, jotka olin ehkä jo ehtinyt unohtaa. Sieltä lähdimme puolestaan palaveeraamaan kahdestaan ruokailun yhteydessä ja täytyy sanoa, että se oli todella mukavaa.
Tiistaina puolestaan oli minun laittama aamupala, pitkästä, pitkästä aikaa. Oli kiva nähdä ihmisiä, joita ei tule ihan joka päivä nähtyä, vaihtaa pari sanaa heidän kanssaan tai ihan jutella heille kahvikupposen äärellä. Tiistaina minulla oli myös digitaaliosaamisen osaamiskriteerien koulutus. Siinä onnistuin viimein kokeilemaan etätyöhön hankittuja bluetooth-kuulokkeita, joiden kanssa oli ollut jos jonkinlaista taistelua. Alussa kuulokkeista kuului ääntä. Sitten kun yritin vastata minulle osoitettuun tervehdykseen, ääneni ei kuulunut, eikä sitten kuulokkeistakaan mitään. Jonkin aikaa siinä sompailtuani ja sumplittuani niiden kanssa sain äänen viimein kuulumaan niissä ja päätin, että se riittää. Minun ääneni ei tarvinnut kuuluakkaan.
"Onni on hyväksyntää
ja ystävyyttä."
- Kirjasta Tuhat tietä onneen
Keskiviikkona puolestaan oli viestintätiimin toinen kokoontuminen, jossa käytiin läpi jo ennalta sovittuja asioita. Ei yllätyksiä siinä kokouksessa. Myöhemmin keskiviikkona toiminnanjohtaja pyysi minua auttamaan jossain tietokoneongelmassa ja minun lähiaikaiset atk-taitoni eivät ole oikein päätä huimanneet ja olin jo skeptinen siinä, osaisinko auttaa häntä. Olin oikeassa, en osannut tai olisin varmaan lopulta onnistunut, mutta siinä olisi voinut kestää vaikka kuinka kauan. Onneksi kuitenkin tekniikkaneromme tuli pelastamaan minut, joten pääsin pälkähästä.
Huomenna, meillä on toimihenkilöiden tyhypäivä ja ties mitä kaikkea se tuokin tullessaan ja siksi blogi ilmestyykin jo tänään. Ihanaa kesää, nauttikaa siitä.
"Päätä olla oma itsesi;
ja tiedä, että se,
joka löytää itsensä
kadottaa kurjuutensa."
- Matthew Arnold, kirjassa Aurinkoisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti