Keskiviikkona vietetyn tyttöjen päivän herättämiä ajatuksia

”Pahinta mitä me naisena voimme tehdä, on se että emme nouse tukemaan toisiamme. Toistemme tukemista voimme harjoitella joka päivä, missä tahansa ja mitä ikinä olemme tekemässä. ”

Tällä viikolla on ollut kansainvälinen tyttöjen päivä ja on ollut pysäyttävää kuulla, miten huonosti naisia edelleen maailmalla kohdellaan. On surullista kuultavaa miten surkeissa asemissa tytöt ovat muualla maailmassa. Heitä kaupataan lapsimorsiamiksi, he eivät saa kouluttautua eikä päättää oikeastaan mistään omista asioista. Miten vähän heitä arvostetaan ja miten vähän heistä loppujen lopuksi välitetään. Naisia kohdellaan kuin orjia, eikä heillä ole mitään oikeuksia. Miten vähän koulutettuja naisia on verrattuna miehiin ja miten pieni prosentti naisista on päättäjiä tai sellaisia jotka pystyvät vaikuttamaan asioihin. 

Tällaisien asioiden keskellä, ei voi olla kuin tyytyväinen siitä, miten minun asiani ovat tällä hetkellä. Minulla on ollut mahdollisuus koulutukseen, vaikka sitä ei ole silloin osannutkaan arvostaa. Meille suomalaisille, sellaiset asiat kuin lukeminen ja kirjoittaminen ovat miltei itsestään selvyyksiä, mutta niin ei ole kaikkialla.

 Peruskoulun jälkeen minulla, meillä suomalaisilla on ollut mahdollisuus jatkokoulutukseen ja valita oma alansa, oma tulevaisuutensa. Keskiastetta seuraavana tulevat yliopisto tai ammattikorkeakoulut. Näihinkin meillä on mahdollisuus, me pystymme siis kurkottomaan tähtiin, jos vain itse haluamme niin. Vaikka koulut ei ole helppoja, eikä aina jaksa uskoa opiskeluun tai osaa arvostaa koulutusta ja sen tuomia mahdollisuuksia, on hyvä välillä pysähtyä katsomaan ympärilleen. Meillä on uskomattomat puitteet mihin vain. Kaikkialla näitä mahdollisuuksia ei ole. 

Koulutus taas luo meille mahdollisuuden päästä elämässä eteenpäin. Meistä voi ammatillisesti tulla mitä vain, eikä meidän toiveillamme ole kuin taivas rajana. Erehdyksien ja epäonnistumisien kautta me voimme oppia paljon ja luoda itsellemme turvatumpaa ja täynnä mahdollisuuksia olevaa tulevaisuutta. Koulutuksen ansioista voimme päästä hyviin töihin tai jos työmarkkinoilta ei heti tärppää, niin valtio kyllä kantaa meitä sen hetken, kun olemme tyhjän päällä. Sekin on uskomaton edellytys, kaikille ei ole mahdollisuutta siihenkään.

~

Itse romaninaisena koen olevani etuoikeutettu ja kiitollinen siitä, että olen saanut käydä peruskoulun, ammattikoulun sekä saanut työpaikan. 

Vaikka romanikulttuurissakin tytöillä on tiukemmat rajat kuin pojilla, saavat he silti itse päättää omasta tulevaisuudestaan. Tytöillä on omatahto puolisonsa valinnassa, ja vaikka vanhemmilla on päätäntävalta hyväksyvätkö he tytön puolison, niin vastauksen ollessa kielteinen tyttö pystyy vastustamaan vanhempien tahtoa.

Romanikulttuurissa naisella on myös päätösvaltaa, mies on perheenpää mutta nainen on kodin sydän.

Toivon koko sydämestäni, että jokaisella tytöllä on oikeus olla juuri se kuin haluaa, tehdä sitä mitä haluaa ja saada äänensä kuuluviin.