Majakan Valot vauhdissa

” Aina kun lähtee liikkeelle, jotain tapahtuu.”

Me oltiin tiistaista keskiviikkoon Kuopiossa seminaarissa. Jo ensimmäisenä päivänä me todettiin, ettei se seminaari ollut meille tarkoitettu. Siellä puhuttiin työllistämisestä ja eihän me Majakan Valot ketään työllistetä, me järjestetään ohjelmaa niille, jotka ei ole työllistettyjä. Me yritettiin kyllä keskittyä ja kuunnella, mutta kun asioita ei ymmärrä, on vaikeaa oppia.
 

Kouluttajalla oli kuitenkin muutamia ehkä kuluneitakin fraaseja, jotka mielestäni sopivat meidänkin työskentelyyn:

”Uudistusten tekeminen on vaikeaa, jopa pelottavaa. Mutta tarkoitus, lähtökohta on, että pitkässä juoksussa kaikki voittaa.” 

”Uudistuksissa kaikki ei varmasti onnistu, joten sitä ei kannata pelätä. Vaikka löytyisikin muutosvastarintaa, niin silti tiedetään, että muutos on tarpeen.” 

Minusta tämä kuvaa meidänkin tilannetta hyvin. Jotain on saatava aikaan, ja enemmän ihmisiä meidän ryhmiimme. Tämä onkin meidän työmme ikuisuushaaste, jonka kanssa tulemme taistelemaan jatkuvasti. 

Toinen päivä oli meidän osaltamme huomattavasti parempi. Nyt työryhmävalinnat osuivat paremmin nappiin ja viimeisessä ryhmässä me jopa loistimme. 

Töihin paluu sujui väsyneissä merkeissä, vaikka koko päivä oli täynnä tekemistä. Kun yhdestä tapaamisesta pääsimme pois, niin täytyi rientää jo toiseen. Työpäivämme päättyi kristillisellä opistolla pitämäämme ryhmään. 

Syysloma viikko vähentäisi osallistujia huomattavasti, mutta olisimme tyytyväisiä muutamaankin ihmiseen. Olimmehan me tottuneet siihen, että ryhmissämme ei todellakaan ole tungosta. 

Peläten tyhjää luokkaa ja turhaa käyntiä opistolla, saavuimme paikalle. Luokkaan päästyämme näimme, miten porukkaa valui sisälle. Kävijämäärä näytti pysähtyvän yhdeksän kohdalle. YHDEKSÄN! Wau, miten paljon porukkaa. Säteilimme toisillemme tyytyväisinä ja aloimme järjestellä luokkaa, niin, että voisimme aloittaa. 

Jaoimme osallistujat ryhmiin, samalla kun luokkaan saapui vielä muutamia henkilöitä. Hyvä hyvä, mitä enemmän sitä parempi. Kun osallistujamäärä oli noussut 16, olimme jo aivan ihmeissämme. Peliä piti muokata ja mukauttaa osallistujamäärän mukaan. 

Lopullinen osallistujamäärä kuitenkin oli vielä enemmän. Se oli yhteensä 22.

Ensin pelasimme aliasta niin, että yksi jokaisessa ryhmässä selitti vuoron perään. Kun opiskelijoiden keskittyminen alkoi herpaantua, vaihdoimme peliä niin, että me Majakan Valot selitimme sanoja opiskelijoille. Tämä osoittautui loistoideaksi. Opiskelijoilla oli hauskaa, eikä naurusta ollut tulla loppua. Täydellistä!