"En ole vahva.
Eikä hänkään ole voimakas.
Mutta yhdessä minä ja ystäväni
muodostamme maailmankaikkeuden
vahvimman voiman."
-Linda Macfarlane
Viime viikolla blogi jäi kirjoittamatta, koska sairastuin yllättäen. Kaikenlaisia tauteja tuntuu olevan liikkeellä ja olen tosiaan saanut niistä osani. Mutta kuten edellisessä blogisjulkaisussa lupasin, kirjoitan nyt puuosaston entisen vastaavan, Hannelen, viimeisestä työpäivästä.
Ensin kuitenkin muutama sana Hannelesta. Hannele ehti tulla monelle meistä läheiseksi ja me jäämme kaipaamaan häntä. Meistä jokainen kuitenkin tietää, ettei yhteydenpitomme kuitenkaan tähän jää. Hän on sanonut tulevansa käymään Toimarilla ja me odotamme sitä innolla. Jos puuverstaalla oikein tarkkaan kuuntelee, saattaa vieläkin kuulla Hannelen naurun raikuvan rakenteissa. Niin tiukasti hän on mielessämme täällä Toimintakeskuksella.
Viimeisenä työpäivänä Hannele varmasti saattoikin olettaa jotain erikoista tapahtuvaksi. Mutta hänen omien sanojensa mukaan, tälläistä hän ei koskaan olisi osannut ikinä arvatakaan. Kyllä meiltä tosiaan mielikuvitusta löytyy, sitä ei käy kieltäminen.
Me lähdimme hakemaan Hannelea kotoaan töihin. Hänelle oli ilmoitettu, että tulee ulos kun me soitamme hänelle. Hän oli kuin olikin jo pihalla, kun me saavuimme paikalle. Meidän saattuessamme oli kaikki kolme Toimintakeskuksen pakettiautoa. Ensimmäistä autoa ajoin minä, toista, jonka kyytiin juhlakalumme nousi ajoi toiminnanjohtajamme Carita ja kolmatta Hannelen seuraaja, puupuolen tuleva vastaava Jari.
Hannelen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän näki muiden talon autojen kääntyvän perässäni kerrostalon pihalle. Näkemisen arvoinen ilme hänellä oli myös kun hän näki mitä oli kiinnitetty minun ajaman auton takaoveen. Minä nimittäin olin muokannut leffajulisteen Tyylikäs lähtö -nimisestä elokuvasta. Julisteessa olevien kolmen hahmon päiksi olin leikannut Hannelen, Caritan ja myymälävastaavamme Anun päät. Tyylikäs lähtö -elokuvan slogan kuului: "Koskaan ei ole liian myöhäistä tasata tilit." Me naureskelimme muokatulle julisteelle paljon yhdessä myöhemmin.
Lähdimme ajamaan takaisin Toimintakeskukselle kolmen auton jonossa ja matkan varrella perässämme sattumalta ajoi vielä neljäs valkoinen pakettiauto. Kyllä oli komea saapuminen viimeiselle työpäivälle Toimintakeskukselle. Näyttävä ja arvokas, aivan kuten juhlakalumme itsekin.
Kaikki Toimintakeskuksen työntekijät odottivat Hannelea saapuvaksi töihin ja hän astui viimeisen kerran Toimintakeskuksen ovesta sisään työntekijänä, raikuvien aploodien saattelemana. Se oli hieno ja tunteellinen hetki.
Osa meistä oli koristellut hänen työliivinsä monenlaisilla rintaneuloilla ja koruilla. Takin selkään oli kiinnitetty kangaspala, jossa luki, että ei tiikeri raidoistaan pääse. Mielestäni tämä oli erittäin osuva ja aiheeseen sopiva lausahdus. Eikun työliivi niskaan, halaukset viimeisen työpäivän kunniaksi ja sitten viimeisen kerran töitä tekemään.
Päivä oli täynnä tunteellisia hetkiä ja puheita, halauksia ja laulujakin. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, vaikka mieli olikin haikea. Ja toivoa sopii, että tuo päivä oli Hannelelle ikimuistoinen.
Nyt odotamme innolla, että milloin hän piristää päiväämme loistollaan ja tulee shoppailemaan Savonlinnan Toimintakeskukselle.
Ensin kuitenkin muutama sana Hannelesta. Hannele ehti tulla monelle meistä läheiseksi ja me jäämme kaipaamaan häntä. Meistä jokainen kuitenkin tietää, ettei yhteydenpitomme kuitenkaan tähän jää. Hän on sanonut tulevansa käymään Toimarilla ja me odotamme sitä innolla. Jos puuverstaalla oikein tarkkaan kuuntelee, saattaa vieläkin kuulla Hannelen naurun raikuvan rakenteissa. Niin tiukasti hän on mielessämme täällä Toimintakeskuksella.
"YSTÄVÄN KANSSA
Pelkkä tunne läheisyydestä on nautinto...
aurinko paistaa, sää on selkeämpi,
ilmassa on enemmän eloa,
kukat kasvavat kauniimmin,
taivas on kirkkaampi,
ja yö syvempi.
Koko maailma huokuu iloa,
ja linnunlaulussa on uusi sävy."
- M.J. Savage
Viimeisenä työpäivänä Hannele varmasti saattoikin olettaa jotain erikoista tapahtuvaksi. Mutta hänen omien sanojensa mukaan, tälläistä hän ei koskaan olisi osannut ikinä arvatakaan. Kyllä meiltä tosiaan mielikuvitusta löytyy, sitä ei käy kieltäminen.
Me lähdimme hakemaan Hannelea kotoaan töihin. Hänelle oli ilmoitettu, että tulee ulos kun me soitamme hänelle. Hän oli kuin olikin jo pihalla, kun me saavuimme paikalle. Meidän saattuessamme oli kaikki kolme Toimintakeskuksen pakettiautoa. Ensimmäistä autoa ajoin minä, toista, jonka kyytiin juhlakalumme nousi ajoi toiminnanjohtajamme Carita ja kolmatta Hannelen seuraaja, puupuolen tuleva vastaava Jari.
"Uuvuttavat kilomertrit kuluvat joutuisammin
iloisesti harppoessa,
ja koko maailma
tuntuu valoisammalta
ystävän kanssa kulkiessa."
-Tuntematon
Hannelen ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän näki muiden talon autojen kääntyvän perässäni kerrostalon pihalle. Näkemisen arvoinen ilme hänellä oli myös kun hän näki mitä oli kiinnitetty minun ajaman auton takaoveen. Minä nimittäin olin muokannut leffajulisteen Tyylikäs lähtö -nimisestä elokuvasta. Julisteessa olevien kolmen hahmon päiksi olin leikannut Hannelen, Caritan ja myymälävastaavamme Anun päät. Tyylikäs lähtö -elokuvan slogan kuului: "Koskaan ei ole liian myöhäistä tasata tilit." Me naureskelimme muokatulle julisteelle paljon yhdessä myöhemmin.
"Ne ystävät, jotka ovat minulle läheisimpiä...
He kiinnostavat minua:
miten he ajattelevat
mitä he tuntevat,
miten he kohtaavat elämän -
sen lahjat ja vastoinkäymiset.
He lisäävät ja täydentävät elämänpiiriäni
ja tekevät elämäni rikkaammaksi."
- Lausen Bacall
Lähdimme ajamaan takaisin Toimintakeskukselle kolmen auton jonossa ja matkan varrella perässämme sattumalta ajoi vielä neljäs valkoinen pakettiauto. Kyllä oli komea saapuminen viimeiselle työpäivälle Toimintakeskukselle. Näyttävä ja arvokas, aivan kuten juhlakalumme itsekin.
Kaikki Toimintakeskuksen työntekijät odottivat Hannelea saapuvaksi töihin ja hän astui viimeisen kerran Toimintakeskuksen ovesta sisään työntekijänä, raikuvien aploodien saattelemana. Se oli hieno ja tunteellinen hetki.
Osa meistä oli koristellut hänen työliivinsä monenlaisilla rintaneuloilla ja koruilla. Takin selkään oli kiinnitetty kangaspala, jossa luki, että ei tiikeri raidoistaan pääse. Mielestäni tämä oli erittäin osuva ja aiheeseen sopiva lausahdus. Eikun työliivi niskaan, halaukset viimeisen työpäivän kunniaksi ja sitten viimeisen kerran töitä tekemään.
Päivä oli täynnä tunteellisia hetkiä ja puheita, halauksia ja laulujakin. Kaikilla tuntui olevan hauskaa, vaikka mieli olikin haikea. Ja toivoa sopii, että tuo päivä oli Hannelelle ikimuistoinen.
Nyt odotamme innolla, että milloin hän piristää päiväämme loistollaan ja tulee shoppailemaan Savonlinnan Toimintakeskukselle.
"Näppärät varkaat voivat murtaa
lukkosi ja varastaa säästösi,
tuli voi tuhota kotisi...
Kohtalo ei voi anastaa sitä
mitä olet antanut ystävillesi:
he ovat aina sinun rikkautesi."
- Marcus Martial
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti