Sählyä vai sähläilyä? sekä SaPKon pelissä

"Uskalla aloittaa,

niin voit myös jotain saavuttaa."

- Eugene F. Ware, kirjasta Ajatuksia aamuun 

Tänä viikko tuntuu menneen supervauhtia. Täytyi ihan katsoa kalenterista, mitä sitä onkaan tullut tehtyä.

Maanantai oli aika tavallinen maanantai. Maanantaisine sekoiluineen ja sotkuineen. On se maanantai hieno päivä... Mainitsemisen arvoista siinä oli se, että pelailemaan kanssamme tuli henkilö, joka ei pitkään aikaa  ollut käynyt kerhoilemassa. Se oli aivan älyttömän hienoa. 

Tiistainakaan ei ihmeempiä tapahtunut, paitsi harvemmin ryhmissä käyvä henkilö osallistui toimintaan ja olin siitä tosi tyytyväinen. 

Keskiviikkona sitten sattui ja tapahtui senkin edestä. Pääskylahden kirkolle pyyhältäessäni minulta kiellettiin heti siellä jälkiruokana olleiden lettujen syönti. Sehän ei käynyt päinsä ja kävin kysymässä muutamalta asiakkaalta, voisivatko he salakähmäisesti ottaa minulle lettuja. Tämä osoittautui pienoiseksi virheeksi, sillä asiakas mätti minulle lautaselle sellaisen annoksen, että voin sen jälkeen huonosti. Mutta olin kyllä syvästi kiitollinen avusta. 

Pelatessamme pitkästä aikaa Unoa, minä osoittauduin siinä entistäkin surkeammaksi. En tiennyt sen edes olevan mahdollista. Onnistuin häviämään kaikki pelit. Toisesta näkökulmasta katsottuna se ei kuitenkaan ollut huono asia, sillä toki pelikumppanini voiton ansaitsivatkin. 

"Mikä ei onnistu tänään,

voi onnistua huomenna."

- Kirjasta Ajatuksia aamuun 

Sitten tulikin jo kiire, sillä minun piti olla kaupungin toisella puolella yhdeltä ja sopia illan SaPKon peliin menosta. Kysyä oliko sinne lähtiöitä ja suunnitella se sitten mahdollisimman vaivattomasti. Onneksi olin ostanut kuulottimen, joka laitetaan korvaan, jotta saatoin puhua puheluita ajaessa. Kännykän käyttöhän on ajaessa kielletty.

Meillä oli toimihenkilöiden tyhy-päivä ja menimme Kellarpellon tenniskeskukselle pelaamaan sählyä ja sulkapalloa. Olin kuullut toimihenkilöiden sählystä kauhutarinoita jo pitkään ennen tätä, mutta täytyy sanoa, että tällä kertaa tarinat eivät riittäneet kertomaan totuutta. Vaikka yleensähän tarinat ovat hieman (tai vähän enemmänkin) liioiteltua, mutta ei tällä kertaa. Valitettavasti.

Aloitimme kuitenkin sulkapallolla ja onnistuimme kasaamaan kolmen hengen pelin, jossa pelasin kaksin työkaverini kanssa yhtä vastaan. Sitä voisi luulla, että kaksi yhtä vastaan olisi kovinkin ylivoimaista. Ja täytyy myöntää, se oli. Mutta ylivoimaisia ei oltu me kaksi, vaan yksin pelaava työkaveri. Yhtään tän henkilön pelitaitoja aliarvioimatta, ylivoimaisuus ei kuitenkaan johtunut siitä, että hän olisi ollut niin hyvä pelaaja. Vaan siitä, että kaksin samalla puolella pelatessamme emme osanneet sanoa millon kumpikin löisi. Joten liian aivan liian moni palloista päätyi kentällemme ilman, että kumpikaan edes yritti ottaa sitä.

Heti kun tiimejä vaihdettiin ja jäin yksin, pärjäsin huomattavasti paremmin. Tai niin ainakin haluan uskotella itselleni. Kun muutkin toimihenkilöt saapuivat paikalle, pääsimme jakautumaan tasaisemmin ja kahden hengen pelejä saatiin kasaan viisi. Vaihtelimme pareja välillä ja ai että oli hauskaa. Ja se kävi todella  myös kuntoilusta.

Noin puolessa välin meille varattua aikaa vaihdoimme sählyyn. Ja kuten jo aikaisemminkin sanoin, tarinat eivät riittääneet kertomaan karua todellisuutta siitä. Peliä pelattiin naiset vastaan miehet ja vaikka naisia oli kaksi enemmän, olivat miehet aivan liian hyviä. 

"Älä anna matkan päättyä yhteen kompastumiseen."

- Kirjasta Ajatuksia aamuun 

Se saattoi johtua siitä, että miesten syötöt osuivat kohdalleen ja heidän laukuksensa menivät sinne minne pitikin, eli maaliin. Mutta naisten ei. Naiset vain sähläsivät mailojensa kanssa ja jos joku syöttö sattui vahingossa päätymään oman puolen pelaajalle, oli kyseessä onnenkantamoinen. 

"Yllätä itsesi tänään."

- Kirjasta Ajatuksia aamuun

Onnenkantamoisia kuitenkin sattui välillä. Niitä oli esimerkiksi se, kun meidän joukkueen maalilta onnistuin lataamaan pallon miesten joukkueen maaliin. Tai se, kun yritin edellistä uudestaan ja pallo meni sen verran ohi, että osui toiminnanjohtajamme mailaan, jota hän vain piti maassa. Mailasta pallo kuitenkin kimposi maaliin ja tuuletukset olivat sen mukaiset, kuin olisimme maalin suunnitelleetkin. 

Onnenkantamoisten ohella peli oli sellaista, että sain mailasta jaloilleni pelaajalta, joka sattui olemaan samassa joukkueessa minun kanssani. Ei ihan tyypillisin strategia, mutta jokainen tyylillään. Jossain vaiheessa naiset kyllästyivät siihen, että miehet tekivät maaleja jokaisesta hyökkäyksestä ja saatoimme kääntää maalin seinää päin, niin ettei pallot saattaneet mennä sinne laisinkaan.

"Yhdessä työ sujuu helpommin."

-Kirjasta Ajatuksia aamuun 

Sehän ei tietty miehille käynyt, mutta se oli vasta pientä. Useamman kerran jotkut meistä lähtivät vetämään maalia perässään tai häiritsivät mitä mielikuvituksellisimmilla keinoilla miehien peliä. Jossain vaiheessa yksi miehistä jäi maalin luokse maalivahdiksi. Ei kuitenkaan sellaisena maalivahtina minä ne maalivahdit tunnemme, vaan vahtimaan, ettei maalia siirrellä tai liikutella mihinkään. Ihan viisas päätös kyllä, täytyy myöntää.

Naurua riitti ja edelleen tätä kaikkea muistellessa naurattaa hirvittävästi. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa.

Pelailujen jälkeen saatoimme suunnata kotiin. Mutta kotona ei pitkin ehtinyt viipymään, sillä lähdimme kuudeksi Talvisalon jäähallille, Mediatili areenalle, katsomaan SaPKo vs IPK ottelua. 

Olimme hallilla hyvissä ajoin ja pelaajien esittelyssä hurrasimme äänekkäästi Hyvä Kiertää Oy:n kummipelaajalle Matias Mutikaiselle #78.

Peli oli jännittävä ja erätauoilla yksi meistä vaihtoi muutaman sanasen SaPKon pelaajien kanssa, jotka eivät päässeet pelaamaan. Kävimme myös syömässä makkarat. 

Peli oli jännittävä ja nopea tempoinen ja meni SaPKon kahden maalin johtoasemasta kolmannessa erässä huolimatta jatkoajalle ja voittolaukauksille. Oli hieman harmi, että peli venyi pitkäksi, sillä kaikki ryhmäläiset eivät voineet katsoa sitä loppuun, koska heidän piti kiirehtiä bussiin. Toisaalta jatkoaika ja voittolaukaukset olivat jännittäviä. Ja laittoivat miettimään pelaajien kylmäpäisyyttä ja rautaisia hermoja sellaisessa tilanteessa.

Jatkoajalle ja voittolaukauksille venynyt peli oli mielestäni myös hyvä muistutus sille, että pelin lopputuloksen voi tietää vasta sen päätyttyä. Monen maalin johtoasema ei anna vielä varmuutta voitosta ja IPK:n nousu olikin huima. En edes muista kuinka usein sanoin ryhmäläisille, että ei vielä kannata juhlia voittoa, kun peliä on vielä pelaamatta. Lyhyessäkin ajassa saattaa sattua vaikka mitä, kuten tulimme pelissä huomaamaan.

Odotan innolla seuraavaa yhteistä peliämme ja haluan nähdä, ovatko he oppineet pelin mahdollisuuden nopeisiin käänteisiin. Tätä viisautta voi mielestäni käyttää myös muualla elämässä, sillä lopputulosta ei voi tietää keskeneräisistä asioista.

"Jos haluat kulkea nopeasti,

kulje yksin.

Jos haluat kulkea pitkälle,

kulje yhdessä."

- Afrikkalainen sananlasku, kirjasta Ajatuksia aamuun