perjantai 19. tammikuuta 2018

Tukipilari(t)


"On hyvä olla paras ystävä mukana siltä varalta, 
että sattuu putoamaan kuoppaan."


Viikot työssäni menevät nopeasti. Vasta oli maanantai ja vasta tulin töihin vuoden toisena päivänä. Nyt on taas viikonloppu ja päiväkin on jo 19. Työni on edelleen ehkä paras työ ikinä, vaikka välillä onkin vaikeita päiviä. Mutta niinhän niitä on jokaisessa työssä.

Kun kaipaan piristystä ja rohkaisevia sanoja, käännyn tukipilareideni puoleen. Ei niitä syyttä suotta tukipilareiksi kutsuta. He ovat ihmisiä, jotka pitävän minut pystyssä. Ihmisiä, joille voin puhua mistä vaan, ihmisiä, jotka saavat minut nauramaan, kun en halua edes hymyillä.

En ehkä kerro sitä heille tarpeeksi, että he ovat minulle todella tärkeitä, enkä tiedä missä olisin ilman heitä. Toivottavasti minun ei koskaan tarvitsekaan tietää.

Kun tällä viikolla minulla oli huono päivä, pyysin ystävääni piristämään minua. Hän on nimeonomaan juuri sellainen, joka saa minut nauramaan silloin kun en haluaisi edes hymyillä. Ystäväni laittoi minulle hassun kuvan snäpissä, ja sai kuin saikin minut hymyilemään ja pyörittelemään silmiäni. Hetken viestiteltyäni hänen kanssaan minulla oli oikeasti parempi mieli ja saatoin jo hymyillä muillekin asioille, kun hänen viesteilleen.

Onneksi minulla on hänen kaltaisiaan ystäviä. Niinkuin alun lainauksessa sanotaan: on hyvä olla paras ystävä mukana siltä varalta, että sattuu putoamaan kuoppaan. Kun minä putoan kuoppaan, ystäväni, nostavat minut sieltä ja kun joku heistä putoaa kuoppaan, minä autan heidät sieltä pois.

Ystävät ovat tärkeä voimavara elämässä. He ovat tukipilareita, jotka pitävät sinua pystyssä, he ottavat sinut kiinni kun kaadut, tai jos eivät ehdi ottaa kiinni kaatuessasi, niin he nostavat sinut ylös tai ainakin auttavat sinua siinä.

Ystävät ovat niin luonnollinen osa elämää että ehkei heille tule tarpeeksi usein sanottua sitä, että arvostaa heidän tukeaan ja läsnäoloaan. Tukipilareita toki voi olla muutkin läheiset ihmiset, joita ei luokittelisi ystäviksi. Esimerkiksi vanhemmat, isovanhemmat, sisarukset, työkaverit ja vaikka lemmikit.

Yleensä elämän helpommaksi tekeviä asioita osaa arvostaa vasta sitten, kun ne menettää, kuten vaikka pyykkikoneen mennessä rikki. Ja tukipilarit tekevät elämästä helpomman, ovat he sitten ketä tahansa.

Niinpä haluan kertoa kaikille tukipilareilleni, että minä todella arvostan teitä ja sitä että pysytte rinnallani niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Olette minulle todella tärkeitä! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti