torstai 25. tammikuuta 2018

Mokailua

"Tää ei oo ihan haudan vakavaa,
 muutkin mokaa,
mua saa, 
mua täytyy valistaa,
muutkin mokaa."
˜Pauli Hanhiniemi,
Muutkin mokaa

"Jokainen on joskus luuseri, 
toiset vaan peittää sen paremmin."
˜Ellinoora,
Leijonakuningas

Tämän nopeasti taas ohi hurahtaneen viikon tärkein palaveri oli keskiviikkona Opetusravintola Paviljongilla. Oli siis jo palaveria sovittaessa tiedossa, että me syötäisiin siellä. Olin palaverista innoissani, sen pitämistä oli suunniteltu jo kauan.
Sen sopiminen oli kuitenkin ottanut aikansa, ja kun palaverin ajankohta viimein päätettiin oli oloni jo kuin voittajalla. Voitonjuhlat olivat kuitenkin ennen aikaiset.

Entisessä työssäni, tai oikeastaan missään aikaisemmassa työssäni minun ei ole pitänyt käydä kokouksissa. Mutta opiskellessani kokiksi, juuri nimenomaisella opetusravintola Paviljongilla, toimin muutaman kauden opiskelijakunnan hallituksessa, jossa kokoustaminen tuli jossain määrin tutuksi.

Eli kokoustamiseen oli jonkilaista pohjaa, vaikka sitä en ollut työssäni aikaisemmin tehnytkään. Silloin kokoukset olivat toki olleet tärkeitä, mutta koskaan aikaisemmin en ollut jännittänyt niitä. Tullesssani töihin Majakka-toimintaan aloitin kuitenkin kokoustamisen lähes joka viikko tai useamminkin. Kuten olen aikaisemmin maininnutkin laitoin paljon sähköpostia eri tahoille ja pyysin heitä tapaamaan minut ja keskustelemaan mahdollisesta yhteistyöstä.

Jonkin aikaa jännitin näitä kokouksia. Jokainen niistä oli uuden tahon kanssa, ja toiveena jokaiselle oli, että ne poikisivat yhteistyötä. Suuria odotuksia siis. Kokoukset menivät hyvin, enkä mokaillut kovinkaan paljoa. Tai jos mokailin, niin sillä ei ollut merkitystä.

Olin työssäni vielä niin uusi, että työkuvani ja se, mitä Majakka-toiminnassa tehtiin ei ollut vielä täysin selvää. Tai työkuva oli kyllä selvä ja se mitä Majakka-toiminnassa tehtiin myös, mutta sen ilmaiseminen suullisesti osoittautui minulle todella hankalaksi. Sönkkäsin, änkytin ja sekoilin koettani selittää sitä tahoille, jotka eivät koskaan olleet kuulleetkaan Majakka-toiminnasta tai halusivat tietää siitä lisää. 

Mutta ajan myötä, mitä paremmin pääsin sisälle työhöni, mitä enemmän siitä opin, pystyin kertomaan työstämme entistä paremmin. Tämä oli minulle suuri askel, silloin todella kasvoin tähän työhön.

Niinpä siis Majakka-toiminnasta ja ideoista kertominen ei jännittänyt minua tämän keskiviikonkaan kokouksessa. Tiesin että pystyisin siihen, osaisin kertoa mitä Majakka-toiminta tekee ja minä sen puikoissa. Pystyisin kertomaan ideoistani, vaikka sönkätenkin, ja nauramaan virheilleni. Se on myös tärkeä taito.

Asia, joka minua huolestutti tässä tärkeässä kokouksessa oli syöminen. Tiesin, etten ollut siinä erityisen taitava ja lähes aina syödessäni ruokaa oli joko pöydällä, vaatteillani tai lattialla. Niinpä syöminen toivottavasti tulevien yhteistyökumppaneiden kanssa, oli mielestäni suunnattoman huolestuttavaa.

Söimme oikein herkullisen kolmen ruokalajin lounaan. Ja suureksi yllätyksekseni onnistuin myös syömään sotkematta! Tuskin saatoin uskoa sitä itsekään, ja oli itseeni todella tyytyväinen. Vaikka olin jännittänyt syömistä ja sitä että sotkisin siinä, ei se oikeastaan olisi haitannut minua. Olisin saattanut punastella ja nauraa itselleni, mutta mitä siitä.

Mokailu tekee meistä vain inhimillisiä. Ja jokainen meistä mokailee joskus, aivan varmasti. Itse ajattelen, että täydellisyys on tylsää, pienet tai isommatkin virheet tekee meistä ihmisiä ja helpommin lähestyttäviä. Kuka nyt haluaisi olla kuin posliininukke norsunluutornissa tai niin korkealla jalustalla, ettei sinne yllä kukaan muu? En minä ainakaan.

Myös kokous meni todella hyvin ja lähdimme Paviljongilta heti katsomaan paikkoja, missä tulisin pitämään ryhmätoimintaa. Paikat olivat hulppeat ja mahdollisuudet vain mielikuvituksen rajoissa. Ja sitähän minulla riittää.

Nyt täytyy vain lähteä rohkeasti ja kärsivällisesti yrittämään ja kehittää toimintaa sen mukaan, miltä tilanne näyttää. Olen luottavainen, että tästä tulee vielä yksi tämän vuoden huikeimpia juttuja.

Mutta varmuuden vuoksi, pitäkää minulle peukkuja pystyssä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti