Ystävänpäivän viikko

"Ystävät ovat kuin tähtiä.

Et aina näe niitä,

mutta ne ovat paikalla."

En pysty edelleenkään käsittämään, miten nopeasti viikot menee. Tiedän että toistelen sitä lähes jokaisessa julkaisussa, mutta se jaksaa hämmästyttää minua aina vaan uudelleen ja uudelleen.

Keskiviikkona oli ystävänpäivä, ja pyrin jokaisessa pitämässä ryhmässäni tekemään jotain siihen liittyvää. Oli ystävänpäivästä kertovaa nippelitietoa, ystävänpäivä tietokilpailu, mahdollisuus ottaa omalle ystävälleen kortteja ja tarjolla karkkia.

Menin keskiviikkona töihin vähän huonolla tuulella, sinä aamuna ei vain sujunut ja se raastoi hermojani. Tullessani töihin olin iloinen, että minun ei tarvinnut mennä pimeään ja tyhjään työhuoneeseeni, vaan huoneessani oli valot ja kaksi iloista työkaveria ottamassa minut vastaan.

Toimintatuvan muutettua Toimintakeskukselle he toimivat väliaikaisesti Majakan tiloissa. Tilat ovat pienet ja kun porukkaa on paljon siellä on miltei ahdasta. Muilla tulee nopeasti kuuma, mutta vilukissana minulla on kylmä lähes jatkuvasti. Siellä saattaa muut olla t-paidalla ja hikipäässä, kun minä kiedon villapaitaa tiukemmin ympärilleni.

Mutta takaisin aiheeseen, minä tulin siis töihin tupaohjaajien tervehtiessä minua iloisesti. Heidän pöydillään oli kimput kauniita tummanpunaisia ruusuja. Ajattelin heidän ostaneen ne toisilleen, ihana ele. Riisuin takkini ja kenkäni ja menin oman työpöytäni taakse. Huomasin, että myös minun pöydälleni oli tuotu ruusuja, pirteän keltaisia ja erittäin kauniita. Siellä oli myös suklaalevy ja mietelausekortti. Tämä pelasti päiväni ja lämmitti sydäntäni. Koskaan ennen en ollut saanut tälläistä yllätystä. Missään aikaisemmassa työpaikassa ei ollut pomo antanut kukkia minulle ystävänpäivänä. Olin ihmeissäni ja äärettömän tyytyväinen. Huono tuuleni haihtui kuin savuna ilmaan.

Keskiviikkona kymmeneltä menin pitämään ensimmäistä ryhmääni ja olin innoissani huomattuani, että keskustelu oli vapaampaa kuin aikaisemmin. Edistystä. Hiljaa hyvä tulee, ja aikaahan minulla kyllä on. Ja yllätyksekseni huomaan myös kärsivällisyyteni riittävän, uskomatonta.

Keskiviikon toinen ryhmä meni rutiinilla, katsottiin leffaa, askarreltiin jääkarhuja sukista ja herkuteltiin. Torstaina ystävänpäivän vietto jatkui. Taas löytyi ystävänpäivän tietokilpailua ja karkkia. Pelattiin myös biljardia ja yllätyksekseni voitimme parini kanssa, minun lopettettuani pelin, lyötyäni kaksi palloa ja kasin pussiin. Tämä oli uskomattoman hienoa, mutta siihen voittoisa kulkuni loppuikin ja muissa peleissä mokailin lyöntini lähes joka kerta. Meillä oli kuitenkin hauskaa ja tästä jäi hyvä ja lämmin fiilis. Niinkuin ystävänpäivään kuuluukin.

Torstain toisen ryhmän aikana, kävimme kahvilla Toimintakeskuksen läheisessä kahvilassa, Silvennoisen leipomossa. Juttelimme siitä, miten outoa on kun Majakan tiloissa pyörii nyt muitakin ihmisiä. Kerroin, että ajan kanssa tilanne rauhoittuu, kunhan Toimintatupa löytää oman paikkansa Toimarilla, niin Majakkakin asetuu sitten omalle paikalleen, missä se tulee sitten olemaankaan. 

Kummiluokan kanssa oli sovittu, että menemme ystävänpäivä viikolla syömään, mutta ollessani kipeänä viime viikon tiistaista lähtien, tämän sopiminen jäi viime tippaan, joten tällä viikolla syömään meneminen ei onnistunut. Sovimme kuitenkin, että lähdemme syömään ensi viikon perjantaina, eli tasan viikon päästä. Tuskin maltan odottaa. 

Aina kun tuntuu, että minulla on huono päivä, tai jokin mättää töissä, vaikka kaikki olisi mälsää ja tyhmää, niin saan virtaa ryhmieni kävijöiltä, joista on tullut todella tärkeä osa päiviäni, viikkojani, ja hehän ovat tärkein osa tätä työtä, syy miksi Majakka-toiminta on olemassa ja miksi minä teen tätä työtä.

Olen kiittänyt tukipilareitani ja ystäviäni, ja nyt haluan kiittää kaikkia Majakka-toiminnan ryhmissä kävijöitä, että annatte minulle virtaa ja voimaa, syyn tehdä tätä työtä. Teidän takianne teen tätä. Kiitos kaikille, että olette olleet mukana. Toivottavasti pysytte messissä jatkossakin! Ja toivottavasti teitä tulee mukaan entistä enemmän.