torstai 22. helmikuuta 2018

Samin asuntolassa pidettävä ryhmätoiminta



”Jos jollakin ei ole yhtään ystäviä,
kannattaa mennä töihin paikkaan,
missä on paljon söpöliinejä.”


Tämä viikko ei ole vauhdiltaan ja kiireiltään poikennut edellisistä. Kiirettä ja vauhtia siis piisaa edelleen. On mahtavaa ja ällistyttävää huomata, miten nopeasti viikot vierähtävät. Tästä syystä olen, lähes tulkoon aina, sekaisin päivistä. 

Viime sunnuntaina Itä-Savon välissä ilmestyi SAMIlainen. Siellä oli juttu muun muasssa Savonlinnan Toimintakeskuksesta ja minusta. Olin kyllä tiennyt, että minusta tehdään juttu SAMIlaiseen, mutta se, että se jaetaan Itä-Savon välissä 30 000 talouteen, oli minulle uusi juttu. 

En vissiin ollut kuunnellut tarpeeksi tarkkaan mihin se juttu tuli. Täytyypä yrittää ensi kerralla kuunnella tarkemmin. No, eihän se mitään haitannut, olin vain yllättynyt tästä.
Kun minua oltiin tulossa haastattelemaan juttuun keskiviikkona 7.2, olinkin flunssan kourissa kotona. Onneksi olin pohjustanut juttua kirjoittamalla itse mitä halusin sanoa. 

Lähetin kirjoittamani jutun ja itse ottamani kuvan opettajalle, jonka oli määrä tulla minua haastattelemaan. Hänellä oli yksi ainoa tarkentava kysymys: ”Mitä SAMIn asuntolassa pidettävässä ryhmässä on tarkoitus tehdä?”

Hmm.. sehän oli hyvä kysymys, sillä minä en oikeastaan tiedä sitä itsekään, koska siellä olisi tarkoitus tehdä sellaisia asioita, mitä opiskelijat haluaisivat, ei mitä minä päätän. 
Mahdollisuuksien rajoissa tietenkin. Mahdollisuuksia kuitenkin SAMIn oppilaitoksen kokoisessa paikassa on hirveästi. Voidaan pelailla, hengailla, katsoa leffoja, kokkailla ja viettää hauskaa aikaa yhdessä.

Maanantaina katsoimme leffaa ja realistina (en myönnä olevani pessimisti) kuvittelin, ettei kanssani sitä katsomaan tulisi kovinkaan monta asukasta. Mutta ilokseni olin väärässä. Kävijöitä oli 11, vaikka kanssani elokuvan alusta loppuun katsoi 4 henkilöä. Olin aivan onnessani tästä 11 kävijästä, mutta olisin ollut tyytyväinen siihen neljäänkin. Pienistä puroista kasvaa suuri virta, vai miten se sanonta meneekään.

Elokuvan katsomisen ohessa ehdin tehdä suunnitelmapohjaa sille, mitä me tehtäisiin
tämän kevään aikana. Kaikissa on tietysti muutosvaraa, koska kaikki räätälöidään opiskelijoiden fiiliksen ja innostumisen mukaan. Tehdään mitä he haluavat tehdä. Suunnitelmaan kuului pelailua, kokkailua, ulkoilua, leffan katselua, liikuntaa, askartelua ja voisimme käydä katsomassa SaPKon viimeisen kotipelin. Toivottavasti asuntolan asukkaat ovat yhtä innoissaan tästä suunnitelmasta kuin minä, tai ainakin innostuvat siitä myöhemmin. 

P.S. Olen ensi viikon lomalla, joten palaillaan asiaan kahden viikon päästä.
P.P.S. Tulette varmasti kuulemaan Samin asuntola ryhmän edistymisestä vielä useampaan otteeseen, joten pysykää kuulolla. ;)  



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti