Linnanmäen reissu

"Vuodessa on kaksi päivää,

jolloin ei voi tehdä mitään.

Ne ovat eilinen ja huominen,

joten tänään on oikea päivä

rakastaa, uskoa, 

tehdä ja elää." 

Linnalan Nuoret järjestää retken Savonlinnasta Linnanmäelle. Bussi lähtee Kerimäeltä aikaisin aamulla ja on Lintsillä puolen päivän aikoihin. Linnanmäellä matkalle lähtijät saavat itse kierrellä oman mielensä mukaan. Linnalan puolesta matkalle lähtee kaksi ohjaajaa, jolta voi kysyä apua tai neuvoa sitä tarvittaessa.

Kotimatkalle lähdetää Linnanmäeltä kello 18.00, eli perillä Savonlinnassa ollaan vasta iltamyöhällä. Muistan itse osallistuneeni tälle reissulle joskus nuorempana. Silloin reissu oli oikein hauska ja kotimatkalla linja-autossa oli väsynyttä porukkaa. Onneksi matka meni nopeammin nukkuessa.

Kun tätä reissua alettiin markkinoida, Majakka-toiminta otti tästä kopin. Kysyimme olisiko meidän kävijöistämme jotkut innokkaita lähtemään mukaan ja saimme kuin saimmekin mukaan neljä meidän poitsuamme.

Monien vaiherikkaiden säätöjen jälkeen torstai lähestyy huimaa vauhtia. Näin etukäteen tätä kirjoittaessani pelkään pahoin, että matkasta löytyy vielä enemmän mutkia kuin odotammekaan. Epäselvyyksiä ei pitäisi enää olla. Kaikki tietävät mistä nousevat kyytiin ja mihin aikaan. Silti vaikka tässä on ollut jos jonkinlaista säätöä, en usko tämän menevän näin helposti. Vaikka helppoahan tämä ei ole siis missään vaiheessa ollutkaan.

*

Perjantaina

Kuten alussa epäilinkin, matkasta löytyi enemmänkin mutkia. En vain koskaan olisi osannut arvata, mitä ne olivat. Keskiviikko aamuna minua alkoi sattua mahaan, kamalasti. Taistelin töissä yhteen asti, minkä jälkeen lähdin kotiin. Nukuin hetken, odotin että kipu häviäisi, se ei hävinnyt. Päädyin päivystykseen, jossa vietin noin kolmisen tuntia. Kivulle ei löytynyt selitystä.

Aamulla heräsin aikaisin, kuin olisin edelleen lähdössä Linnanmäelle. Alussa kipua ei tuntunut, mutta syödessäni kuitenkin kipu palasi, joten jouduin jättäytymään matkalta. En olisi osannut missään vaiheessa odottaa, että minä olisin se mutka matkassa. Kuulin myöhemmin, että yksi lähtijöistämme oli ilmottautunut kipeäksi, joten en ollut ainoa joka oli jäänyt matkasta. Harmi meidän kummankin puolesta.

Reissu oli kuitenkin kuulemma mennyt hyvin ja siellä oli ollut kivaa. Se oli pääasia. Matkat olivat menneet mukavasti, ja kotona oltiin oltu turvallisesti, ainakin oletan niin. Harmittaa, etten itse päässyt lähtemään, mutta tässä vaiheessa on tärkeintä parannella itsensä, saada tietää, ettei kyse ole mistään vakavasta ja sitten vasta miettiä työasioita.

Nyt kun tiedän, ettei kyse ole mistään vakavasta, voin kirjoittaa tätä hyvillä mielin. Olen ajatellut useasti, että vasta sitten osaa arvostaa asioita, kun ne menettää. Tässä tapauksessa olen samaa mieltä. Olin alun alkaenkin kauhulla odottanut reissua, en uskonut, että uskaltaisin käydä missään laitteissa, vaikka sitä haluaisinkin. Nyt kun en reissulle päässyt, olisin ollut tyytyväinen siitäkin, että olisin vain päässyt reissulle mukaan.

Nyt kävi näin, ensi kerralla sitten uusi yritys. Tämä on taas hyvä muistutus siitä, ettei huomista kannata jännittää, koska sille ei voi tehdä mitään, eikä eilistä harmitella. Tämä on myös hyvä muistutus siitä, että täytyy osata arvostaa niitä asioita mitkä saattaa tuntua itsestään selvyyksiltä. Terveys, ystävät, perhe, reissut, työ tai vaikka vaan mikroaaltouuni tai pesukone.