"Kauan kateissa ollut avainkin
saattaa yllättäen löytyä."
-Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Tänään otin suoraan tabletin esille kun aloin kirjoittamaan tätä blogijulkaisua. Jätin kokonaan siis välistä sen vaiheen, jossa tappelin miniläppärin kanssa siitä, saanko netin siinä toimimaan. Ja toistaiseksi (koputan puuta) tablettivaihtoehto on toiminut moitteetta.
Tällä viikolla oli Kellarpellon seurakuntakodilla aamiaista, se oli jo tämän vuoden kolmanneksi viimeinen. Tänä vuonna on siis enää kaksi aamiaiskertaa jäljellä. Huh, miten se aika meneekään niin nopeasti.. Maanantaina ehdin kerran jos toisenkin sekoilla vaikka mitä, mutta tämähän ei yllätä ketään. Ei edes minua. Eiku se taisikin olla tiistai, se sekoilupäivä siis... Hmm, no kuitenkin.
Tiistaina aamupalan tarjoili eräs Toimarin oppisopimusopiskelijoista ja minä olin vain apulainen. Hienoa, ettei itse aina tarvitse olla vastuussa kaikesta. Tiistaina sitten sotkin ja sählesin kaikkea. Tiistaina myös tuntui, ettei kukaan vastaa puhelimeen. Hetken jo mietin, että onko vika minun puhelimessani. Onneksi siitä ei kuitenkaan ollut kyse. Kaikki joille soitin olivat vain puhelimen tavoittamattomissa.
Keskiviikkona edistyin muutamissa koulutehtävissä ja Anne kävi hyvinvointiryhmässään heittämässä frisbeegolfia Nätkillä. Myöhemmin kuulin, että heillä oli hauskaa. Pääskylahden kirkolle ilmestyi iso porukka Toimarilaisia ja yksi heistä jäikin ihmettelemään huonoja bilistaitojani seurakuntatalolle ruuan jälkeen. Keskiviikkona koetin myös tavoittaa Majakka-toiminnan ryhmäläisiä, jotta saisin kysyttyä heiltä olivatko he tulossa syömään Rollssiin ja kirjastoon Majakan kanssa huomenna.
Etänä ihmisten tavoittaminen on aika paljon vaikeampaa kuin livenä. Tai siis periaatteessahan se on vain puhelinsoitto, ei sen vaikeampaa kuin livenä toisen etsiminen. Mutta asia vaikeutuu siinä vaiheessa, kun tavoiteltava henkilö ei vastaa puhelimeen. Minä se vasta tiedänkin miten vaikeaa puhelimeen vastaaminen on. Tuntuu, etten koskaan ehdi vastaamaan puhelimeen kun joku soittaa minulle. Olen pahoillani siitä. Mutta siis, tässä vaiheessa syntyy ongelmia. Onneksi on kuitenkin viestit, joilla on mahdollisuus tavoitella henkilöä. Niiden vastaukset ovat kuitenkin hitaampia kuin puhelussa, joten tälläisiä asioita ei tointaisi jättää ihan viimetinkaan. (Pitää koettaa muistaa ensi kerralla...)
"Jokaisella asialla
on hyvät ja huonot puolensa,
mutta kannattaa ajatella
niitä hyviä."
Torstaina Pääskylahden kirkolla huomasin jotain valtavan hienoa. Pääskylahdessa apulaisena ruokaa laittava Majakka-toiminnan ryhmäläinen on muuttunut huumorintajuisemmaksi ja entistäkin sosiaalisemmaksi. Epäilemättä Pääskylahdessa ruokaalaittavien henkilöiden ansiosta. Huumori on sellainen asia, mitä ei ole helppo oppia. Tai ehkä sitä on mahdotonta oppia, en tiedä. Mutta heidän yhteistyönsä ja vitsailun katsominen oli aivan huikeaa. Tiedän, että luette tämän äijät ja olen teistä valtavan ylpeä. Jatkakaa samaan malliin.
Myöhemmin kuin ihmeen kaupalla, kaikki joiden piti tulla ensin Rollsiin syömään, tulivat paikalle. Olin kaikista suunnattoman ylpeä. Ja tässä se taas huomattiin, minun huolimattomuudestani ja hajamielisyydestäni ja yhteydenoton vaikeuksistani huolimatta kaikki löysivät paikalle. Olivat siellä missä pitikin, silloin milloin pitikin. Minun pitää oppia olemaan huolehtimatta niin paljoa, koska selvästikin ryhmäläiset pärjäävät vähemmälläkin huolehtimisella. Alan työstää asiaa itsekseni.
Rolls oli sekä ryhmäläisille että minulle täysin uusi konsepti. Itse en ollut koskaan siitä kuullutkaan. Oli siis mielenkiintoista käydä siellä. Ennen kun tilasimme teimme suurinpiirtein päätöksemme mitä tilaisimme. Näin ei tilatessa tarvinnut niin paljoa enää miettiä, vaan tilaus sujuisi jouhevammin. Yllättävän moni meistä päätyi kana-ateriaan, myös minä. Voin omasta puolestani sanoa, että se oli hyvää. Erilaista kuin oletin ja olin iloisesti yllättynyt. Ranut oli myös hyviä ja olin kaivannut ohuita ranskalaisia kun kaikkialla tuntuu nykyään olevan maalaisranskalaisia. Tilat syödä olivat kovin pienet, mutta sopu sijan antoi. Parasta siellä kuitenkin oli ihmiset, he selvästi tekivät töitä omalla persoonallaan ja entisenä asiakaspalvelijana voin kertoa, ettei se ole aina itsestään selvyys.
Myös ryhmäläiset tuntuivat tykkäävän. He pitivät ruuasta ja kehuivat sitä myöhemmin. Uskon, että tulemme käymään siellä uudestaankin. Ennen kaikkea Rolls ja siellä syöminen oli taas uusi kokemus meille kaikille. Jotain yhteisöllistä, positiivista ja mielekästä. Juuri siitä Majakka-toiminnassa on kyse.
"Yksi askel,
jota seuraavat toiset,
ja matkasi on tehty."
Tämä viikko on ollut minulle sosiaalisen median opettelua. Olen alkanut herättelemään henkiin Majakka-toiminnan twittertiliä ja miettimään, miten saisin instaan lisää äksöniä. Välillä se tuntuu todella vaivalloiselta ja haluan jo luovuttaa, mutta tiedän, että tuloksia ei saada lyhyellä tähtäimellä, vaan sitten pidemmällä aikavälillä. Niinpä vaikka somettaminen olisi miten työlästä ja vaikeaa tahansa, pitää vain jaksaa yrittää. Ja onneksi minulla on työparinani tuo Anne, joka tuntee lähes kaikki savonlinnalaiset ja joita hän ei tunne, niin sitten hän tutustuu heihin.
Nyt taas sensuroin pois kaiken kirjoittamani, joten lienee aika lopettaa. Ensi viikkoon sitten. Toivottavasti silloin sensuuri pysyy aisoissa ja saan kirjoitettua edes jotain.
"Tarvitaan enemmän kuin rohkeutta
jättää varma
kuin elää jatkuvassa epävarmuudessa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti