"Koskaan ei tiedä
Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Muistelen kirjoittaneeni aiheesta aiemmin, mutta en muistanut yhtään mitä, ennen kuin menin katsomaan sen blogijulkaisujen historiasta. http://majakan-valo.blogspot.com/2017/11/raskaan-tyon-raatajat.html - tästä pääsette katsomaan sen itsekin.
Noh, täytyy sanoa, että päivitys oli erilainen kuin kuvittelin. Se sai minut miettimään, milloin viimeksi olen tanssinut voitontanssia töissä. Mietin vastausta pitkään, vaikka viimeisin voitontanssi löytyikin yllättävän läheltä. Eiliseltä nimittäin. Olimme porukalla laittamassa ruokaa Pääskylahden seurakuntakodilla ja kaikesta sähläämisestä ja kaaoksesta huolimatta, meidän laittamaa ruokaa kehuttiin paljon. Se oli kyllä voitontanssin paikka tosiaankin.
Mutta palataanpa lapsen oikeuksien päivään. Lapsien oikeudet on hyväksytty YK:n kokouksessa vuonna 1989. Suomessa sopimus on ollut lainvoimainen puolestaan vuodesta 1991. Sopimuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus hyvään elämään ja kasvuun. Lisää lapsen oikeuksista ja sopimuksesta löytyy netistä. Itse löysin googlaamalla sivun www.lapsenoikeudet.fi. Se kannattaa käydä tsekkaamassa. Sieltä löytyi vaikka mitä mielenkiintoista tietoa ihmisoikeuksista ja kaikki oli selitetty helposti ymmärrettävästi.
Tänään sosiaalinen media täytyy varmasti myös päivityksistä lapsien oikeuksista. Löysin twitteristä Tasavallan presidentin Sauli Niinistön videon, jossa Hän toivottaa onnellista lapsien oikeuksien päivää kaikille. Se kannattaa käydä katsomassa. Majakka-toiminta myös uudelleentwiittasi sen. Jokaisena vuonna lapsien oikeuksien päivänä on eri teema. Tänä vuonna teemana on lapsien oikeus tulevaisuuteen. Lapsenoikeuksien sivuilla löytyykin linkki erikseen Saa unelmoida -kampanjaan. Tasavallan presidentti puhuukin lapsen oikeuksista unelmiin videossaan.
"Lapsella on oikeus tulevaisuuteen. Jokaisen lapsen ja nuoren
on uskallettava unelmoida
ja saatava eväät
rakentaa omanlaistaan tulevaisuutta." Sanotaan lapsen oikeuksien sivustolla.
Kirjoitin viime blogijulkaisussa siitä, että olen työstänyt Majakka-toiminnan sosiaalisen median kanavia twitteriä, instaa ja facebookkia. Mitä enemmän luen twitteriä ja kiinnitän siihen huomiota, sitä enemmän huomaan, miten paljon negatiivisia kommentteja ihmiset kirjoittavat toisilleen. Se on mielestäni inhottavaa ja mietin, miten jotkut viitsivät tehdä sellaista. Tietysti tiedän, että kritiikki kuuluu elämään, mutta eikö sitä voi ilmaista rakentavasti, toisten mieltä pahoittamatta.
Miksi itsensä ilmaiseminen saa ihmiset loukkaamaan toisiaan? Eikä tämä koske vaan aikuisten viestimistä toisilleen, vaan yhtälailla lasten. Miten lapset uskaltava unelmoida, jos unelmat heti ammutaan alas? Miten kukaan uskaltaa julkaista sosiaaliseen mediaan mitään, kun välittömästi tulee jotain mieltäpahoittavia kommentteja sinne. Millainen tulevaisuus meillä on, jos emme opi olemaan toisiamme kohtaan armollisempia. Jos emme opi puhumaan toisillemme kiltimmin, huomaavaisemmin.
Aloittaessani Majakka-toiminnassa ja blogin ollessa vasta suunnitteluvaiheessa, teimme silloisen työparini kanssa päätöksen siitä, että koettaisimme saada ihmiset ajattelemaan blogijulkaisuillamme. Aiemmat blogijulkaisut ovat ihmiset saaneet ehkä ajattelemaan, että ollaanpa me oikeita säheltäjiä. Hyvä niin, ja pitäähän se täysin paikkansa, toivottavasti se on laskenut kynnystä Majakka-toimintaan osallistumiselle. Mutta se ei ole täysin sitä, mitä ajattelimme alunperin. Ehkä vuoden vaihteessa olisi taas aika lähteä työstämään tuota ajatusta. Saada ihmiset ajattelemaan.
Idea on muhinut mielessäni jo aiemmin ja olen kirjoittanutkin siitä blogijulkaisuihin. Uskon, että pian tulee aika konkretisoida se, tehdä se oikeasti, saada idea toimimaan käytännössä. Ensin kuitenkin pitää odotella rahoituspäätöksiä. Seuraavista viikoista tulee jännittäviä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti