maanantai 30. marraskuuta 2020

Kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien viikko


"Ihminen, joka jaksaa unelmoida,
on vahvempi kuin se,
joka turvaa vain todellisuuteen."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Viime viikolla jäi blogi kirjoittamatta, joten aloitetaan tämä viikko sitten uudella blogijulkaisulla! 

Blogin kirjoittamatta jääminen johtui perjantaina ennakkoon vietetystä toiminnanjohtajamme syntymäpäivästä, työhyvinvoinnin ja yhdessä olon merkeissä. Sekä siitä, että olin torstaina kokonaan unohtanut kirjoittaa sen. Perjantaina meni muutenkin ylitöiksi ja kotiin päästyäni olin yksinkertaisesti niin väsynyt, ettei ollut muuta vaihtoehtoja kuin mennä nukkumaan. 

Mutta selitykset sikseen ja jotain järkevää aihetta kehiin! 

Tiesittekö, että tällä viikolla on kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien viikko? Tämän teemaviikon aiheena on toimeentulo, sillä jokaisella on oikeus saada riittävää toimeentuloa. Viikon slogan kuuluukin: "Irti köyhyydestä. Työstä palkkaa." Nettisivuilla mistä näitä tietoja etsin löytyy myös monesta kohtaa #kohtaamut. Se herätti minut miettimään, että kohtaammeko kaikki ihmiset samalla tavalla? Kohtaammeko ihmiset ennakkoluulottomasti, vai merkitseekö heidän ulkoinen olemuksensa ensinäkemältä jo jotain, tai se, mitä tiedämme heidän taustoistaan? Tai edes, kohdataanko me kaikkia ihmisiä? 

 

"Kun päätöksenteko on vaikeaa,
anna sydämesi tehdä valinta."
 -kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia


Toki voin omastakin arjesta sanoa, että kaikkien vastaantulevien ihmisten kohtaaminen on miltei mahdotonta. Mutta miten sitten valikoimme ne ihmiset, jotka kohtaamme ja ne, jotka vain ohitamme kävelemällä ohi. 

 

"Meren syvyyden voi mitata,
mutta kuka tuntee ihmismielen?"
 -kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

 

Käykää tutustumassa tukiliiton nettisivuihin, mistä itse kokosin aihetta tähän blogijulkaisuun.  https://www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/tuemme-yhdistyksia/teemaviikko/ (Miksi tähän blogiin ei saa linkkejä?) Sivuilla kerrotaan myös Me Itse ry:stä, joka edustaa ihmisiä, joilla on kehitykseen liittyvä vamma. Sivuilla kerrotaan, että Me Itse ry on huolissaan, kun monet vammaisista ihmisistä ovat köyhiä. Uskoisin, että siksi tämän vuotinen kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien teemaviikko liittyykin köyhyydestä irrottautumiseen ja työn saantiin. 

 

Me Itse julkilausuman lopusta haluankin lisätä tähän blogijulkaisuun suoraan lainatun kohdan: 

"Arvoisat työnantajat ja Suomen hallitus

Emme halua olla menoerä, vaan
haluamme rakentaa Suomea yhdessä muiden kanssa.
Me voimme tehdä työtä kukin kykyjemme mukaisesti.

Suomi tarvitsee lisää työllisiä.
Me Itse haluamme olla mukana."

 

Sivuilla löytyy myös monenlaisia linkkejä ja kannustankin teitä tutustumaan niihin. 

 Mietin tässä, että miten sillä, millaisena ihminen syntyy, voi olla vaikutusta siihen, mitä ihminen saa tehdä? Miten joku erityislaatuinen ei voisi saada samoja oikeuksia kuin me muut? Miksi yhteiskunta evää heiltä mahdollisuuksia edetä elämässään? Ymmärrän sen, että kehitysvammainen ei välttämättä pysty töissä kaikkeen, mutta eikö hänen pitäisi antaa yrittää toimia töissään omien kykyjensä mukaisesti? Mitä mieltä olette? 

 

Vaikka tämäkin aihe herättää varmasti paljon ajatuksia, niin muistuttaisin vielä, että kaikista asioista voi keskustella sivistyneesti ketään loukkaamatta. Muistetaanhan muotoilla asiat niin, ettei loukata ketään.


 "Ei ole koskaan myöhäistä tulla siksi,
joksi halusit tulla."

 -kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia


Ajattelin tätä blogijulkaisua aloittaessani, että tämä olisi tämän viikon ainoa julkaisu. Mutta se ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, sillä huomenna meillä on koko talon työhyvinvointi päivä ja minulla on sellainen tunne, että siitä riittää kerrottavaa yhden jos toisenkin kerran. 

Joten palataan asiaan uuden blogijulkaisun merkeissä jo tällä viikolla! Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille! Huippua, että huomenna on jo joulukuu! 

 

"Emme aina kykene tekemään 
suuria asioita
ja pieniä emme välttämättä 
halua tehdä.
Silloin on vaarana,
että emme tee mitään."

-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti