Eristyksissä: osa 35

"Ei voi löytää valtameriä

jos ei uskalla jättää maata näkyvistä."
-Kaikki lainaukset ovat kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tänään oon taas taistellut näiden tietokoneiden kanssa. Miniläppäri etätöissä kotona ei toiminut ollenkaan, joten oli vaihdettava tablettiin. Uskomatonta, miten niiden kanssa joutuukaan säätämään kokoajan... 

Mutta mitäs, tällä viikolla on taas sattunut ja tapahtunut. 

Maanantaina etätöissä sain valtavasti aikaan ja opettelin uusia asioita somettamisessa. Kävi ilmi, että facebookin tarinoita on kamalan vaikea tehdä. Siis miten ne voikaan olla niin vaikeita. Laitoin sitten ihmeissäni kaverille viestiä, että miten niihin kirjoitetaan.. Kaveri vähän ihmetellen vastasi ääni- ja kuvaviesteillä, että mennään sinne lisää tarina ja se kirjoitus + mmitä kaikkee muuta sinne voikaan lisäillä löytyy siitä näkyviltä heti. Vastasin kuvalla miun lisää tarina kohdasta, siinä ei näkynyt mitään sellaista mitä kaverilla näkyi. Kaveri ehdotti sovelluksen päivittämistä puhelimessa ja niin tein. Kuitenkin kun etsin päivitysmahdollisuutta työpuhelimeni facebookkiin, en löytänyt kuin uuden facebook-sovelluksen, mikä oli mahdollista asentaa. 

Ihmettelin sitä, sovellushan oli jo asennettuna puhelimessani. Latasin kuitenkin uuden ja kas, siinähän näkyi kaikki samat jutut kuin kaverini lähettämässä kuvassa. En ollutkaan tyhmä, puhelimen facebook-sovellus oli vain ollut vanha. Se oli kuulkaa juhlan aihe! Uudessa facebook-sovelluksessa on kuitenkin uusi facebook, mitä en ihan vielä oikein osaa käyttää. Joten ajattelin, että voin tehdä tarinoita uudella sovelluksella ja mennä sitten vanhalla selailemaan ja lisäilemaan muita kuvia. Vähän vaivalloista, ehkä olisi helpompi opetella vain sen uuden facebookin käyttö, mutta katsotaan nyt. 

Tiistaina sitten aloitin työt jo seitsemältä K-Supermarket Eväskellarin pihassa. Sinne kasasin samanlaisen heijastinkuusen kuin Toimintakeskuksen päämyymälän edessä Pohjolankadulla. Voin kertoa, että heijastimien kasaamisessa, oli kestänyt muutama tunti. Samoin niiden selvittelyssä ja niin kesti niiden kuuseen laittamisessakin. Ne olivat ehtineet mennä jo uudestaan solmuun ja selvittelyssä riittikin puuhaa. Suurin osa heijastimista oli uusia ja lahjoituksina saatu muun muassa Savonlinnan seurakunnalta, Sosterilta, Liikenneturva Etelä-Savolta ja Savonlinnan Uudelta Apteekilta. Kiitos vain kaikille lahjoittaneille. 

Heijastinpuun idea on, että siitä voi ottaa heijastimen jos sellaista tarvitsee ja siihen voi tuoda heijastimen jos itsellä on ylimääräisiä. Pimeinä iltoina on tärkeää näkyä. Jossain heijastinpuu on tehty ihan oikeaan puuhun. Meillä ei kuitenkaan ollut sellaista mahdollisuutta, joten kehitimme oman versiomme siitä. Otimme meille lahjoituksina tulleita muovijoulukuusia ja ripustimme heijastimet niihin. Viime vuonna meillä oli heijastinkuusi ensimmäistä kertaa ja se toimi ainakin niin, että ihmiset ottivat siitä heijastimia. Valitettavasti siihen ei niitä paljoa tuotu. Mutta ainakin heijastimet olivat nyt niillä, jotka niitä tarvitsivat. 

Vaikka heijastinkuusi ei lähtisikään toimimaan odotetulla tavalla, niin ainakin heijastimia näkyisi taas enemmän liikenteessä. Ensi vuonna sitten taas uusi yritys ja ehkä tämä opettaisi meille jotain. Ehkä me viimein keksisimme miten saisimme sen toimimaan. Ehkä. 

"Jokainen joutuu soutamaan

omaa venettä omilla airoillaan."

Tiistaina oli sitten normaaliin tapaan aamupala Toimarilla ja oli pitkältä tuntuvan ajan jälkeen hienoa olla taas töissä. Näin vaihdellen etätöitä ja työpaikalla töitä osaa arvostaa molempia. Mutta etätöistä pitää kyllä sanoa, että aina töissä on jotain, mitä sillä hetkellä etätöissä tarvitsisi. Siis aina. Sitten kun menee töihin ja vie tarvittavan asian kotiin, niin eikös se jää sinne ja sitten sitä tarvitsisi töissä. Ja huomaa aina töihin tullessa, että on hirmuiset kantamukset mukana. Minun ei onneksi tarvitse liikuttaa tietokonetta, mutta jotain muuta pitää aina retuuttaa edestakaisin. 

Tiistaina meillä oli myös pitkästä aikaa Toimarin ryhmä, jossa päädyimme vain vaihtamaan kuulumisia ja hehkuttamaan joulua. Eikä siinä sitten muuuta ehtinyt tehdäkään, kun jäimme niin pitkäksi aikaa kiinni keskusteluun. Mutta se oli ihan parasta juuri niin. Ei aina tarvitse tehdä jotain ihmeellistä, välillä voi vaan olla yhdessä ja jutella. Se on valtavan hienoa! Torstaina olleessa ryhmässä pelasimme korttia ties miten pitkän ajan jälkeen. 

Keskiviikkona ja torstaina olin normaalisti Pääskylahden seurakuntatalolla, jossa biljardin pelaajia oli enemmän kuin yleensä. Siellä oli muutama vitsiniekka, joiden jutuille nauraessa tuli ihan vettä silmistä. Se oli ihan parasta. Biljardin peluu ei itsellä luistanut yhtään, mutta onneksi minulla oli loistopari, johon saatoin nojata. Me voitimme uskomattoman monta peliä. Hyvien pelaajien pareiksi on hyvä päästä meidän ei niin hyvien, sillä me vähän tasoitamme sitä tilannetta sitten vastapuolelle. Ei ole sitten kukaan niin ylivoimainen. 

Ensiviikolle on taas suuria suunnitelmia. Meidän olisi tarkoitus lähteä käymään Rollsissa, siinä uudessa ruokapaikassa mikä tuli Viiskulman Grillin tilalle. Ja jossain vaiheessa on suunnitelmissa käydä syömässä myös Mertalan liikenneasemalla. Ensi viikolla meinattiin käydä myös kirjastossa pitkästä aikaa ja saa nähdä mitä kaikkea muuta sitä tässä keksitään. 

Ja hei, isänpäivähän on sunnuntaina. Muistakaa omia isiänne ja isoisiänne! 

"Jos tahtoo nähdä tähdenlennon,

on katseltava taivaalle."