"Onnellinen ihminen
kulkee usein vakaasti polkua,
jota tuhat onnetonta
väittää vääräksi."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Tällä viikolla se on kiireitä riittänyt. Maanantaiaamu alkoi tuttuun tapaan Kepen seurakuntakodin aamiaisella, mutta tällä kertaa miulla oli siellä mukana meidän uusi työntekijä. Siellä oli kivaa, vaikkakin vähän vähän porukkaa, mutta me viestiin sitten huippusapuskat mitä oltiin saatu K-Supermarket Eväskellarista, Toimarin työllistetyille.
Maanantaina tuli myös vaihdettua paljon kuulumisia, kun en ollut ollut moneen päivään Toimarilla ja siellähän ehtii tapahtua yhdessäkin päivässä jo vaikka mitä. Kuulin myös paljon positiivista palautetta viime viikkoisesta blogijulkaisusta, joka oli naurattanut monia. Se on aina kiva kuulla, varsinkin kuin olen vähän epävarma omasta huumoristani ja siitä, että ymmärtääköhän kaikki sen huumoriksi. Olen alkanut huomattavasti vähemmän sensuroimaan itseäni blogijulkaisujen kirjoittamisen suhteen ja se alkaa tosiaan näkymään näissä julkaisuissa edellisen julkaisun kaltaisena levottomuutena ja sekavuutena. Todennäköisesti tästäkin julkaisusta on tulossa sellainen. Oli jotenkin lohduttavaa kuulla, että se on uponnut joillekin. Ihan mahtavaa.
"Kukaan ei voi tietää
mitä onnesi kätkee taakseen."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Maanantaina ryhmässä tehtiin ystävänpäivä juttuja ja itse sain jo kaksi korttia tiistain aamupalalla. Meinasi ihan tippa tulla linssiin, korttien ihanista runoista. Ja olihan ne kortit muutenkin upeita. Aamupalalla ei tällä kertaa ollut työllistettyä mukana, koska en ollut ehtinyt kysymään ketään mukaan. Ensi viikollakaan ei tule olemaan, koska siihen on suunniteltu jotain ihan muuta. Siis aamupala kyllä on, mutta työllistettyä auttamassa ei.
Tiistai oli myös uravalmennuspäivä Annella ja minäkin kävin siellä pyörähtämässä ja vetämässä Avottia. Avot oli siis sitä aivoystävällistä tauottamista. Jännitti taas ihan älyttömästi mennä sinne, mutta se meni hyvin. Olin löytänyt paljon uusia avot liikkeitä ja kirjoittanut ne nopeasti ylös. Niin nopeasti, että itselläkin meni vähän aikaa ymmärtäessä, että minä niissä oikein piti tehdäkään. Jotkut jäivät vielä mysteeriksi, joten pitää myöhemmin palata selvittämään niitä. Sellaista tämä minun kirjoittaminen tuntuu olevan nyt tällä hetkellä, ensin kirjoitan innoissani ja olevinaan selkeästi jotain, mutta sitten myöhemmin pitää kaivaa Iiris-Suomi-Iiris sanakirja ja yrittää selvittää, että mistä tässä oikein olikaan kyse.
Tiistaina minun piti muistuttaa itseäni, että tulisin keskiviikona töihin. Ja kirjoitin ihan muistiin, että pukeutuisin siisteihin vaatteisiin. Kyllä, se olisi oikeasti voinut unohtua. Sillä niinkin on käynyt, kerran unohdin yhden työhaastattelun täysin ja olin siellä sitten sellaisissa likaisilla lökäreissä ja tahraisessa paidassa, jotka olivat ehtineet likaantua työpäivän aikana. Minulla oli keskiviikkona ensin koulujuttuja, minulle tuntemattoman opettajan kanssa aiheesta, josta en tiennyt mitä sanoisin. Se jännitti paljon. Kun siitä jännityksestä pääsi, niin minulla oli työhaastattelu, jossa olin haastattelijana. Olin miltei varma, että minua jännitti enemmän kuin haastateltavaa itseään. Sitten kun siitä jännityksestä pääsi, niin olin vielä Annen ja itseni kiusaksi kehitellyt meille sellaisen videokuvaussession siihen iltapäivälle.
"Onni on olla joku
- ei jotain."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Olin aivan varma, että tiistain tai keskiviikkoaamun paikkeilla tulee sydänkohtaus, kaikesta siitä jännityksestä. Mutta ei tullut, hyvä minä! Ja ensi kerralla voisi ottaa vähän iisimmin. Mutta eihän se olisi yhtään minun tyylistä. Oli kuitenkin hyvä, että kalenterissa oli muistutus, sillä keskiviikko aamuna oli hetki, jolloin muistelin, että minulla olisi keskiviikko etäpäivä. Siinähän sitä ois ollut jos olisin unohtanut mennä töihin. Nähtävästi etäpäivissä on muitakin huonoja puolia kuin kaikki roskat imuroiva ja perässä hiihtävä konttorikoira.
Tällä viikolla on tullut huomattua, että tämähän on oikeastaan aika loistavaa. Että voi olla muutaman päivän etänä ja muutaman töissä. Töissä tulee oltua sitten enemmän ihmisten kanssa tekemisissä ja etänä keskityttyä paperihommiin. Vaikkakin töissä on edelleen osa tarpeellisista papereista, mutta ehkä se helpottaa nyt jossain vaiheessa. Esimerkiksi sitten, kun niitä papereita ei enää tarvii...
"Usko siihen, mitä teet.
Meillä oli keskiviikkona Annen kanssa vielä videokuvaussessio, missä me kuvattiin meidän ohjausryhmälle videotervehdys ja kerrottiin meidän viime vuodesta. Siitä videosta tuli aika kamala, suoraan sanottuna. Se oli meidän ensimmäinen video, joten ehkä se siitä. Taustalla videossa näkyy myös miun huoneen liitutaulu, jonne jotkut oli töherrellyt kaikkea. Sen olisi kenties voinut pyyhkiä, mutta eipä sillä kai niin väliä ole. Ja taulun lisäksi huoneen nurkassa näkyi pikku Myy pehmolelu. Kaikkea hienoa siis. Ja se on niin iso tiedosto, ettei sitä saa sähköpostilla lähetettyä, mutta minä keksin jotain muuta. Meidän ohjausryhmäkokoontumiset on muutenkin kovin rentoja, joten en usko, että ohjausryhmän jäsenet yhtään hätkähtää tuota videota. Saas nähdä.
Keskiviikoksi olin myös kantanut kotoa töihin miniläppärini, joka ei ollut kotona enää avautunut ja olin siitä kovin surullinen. Toin sen töihin ATK-tyyppien katsottavaksi ja pyysinkin yhtä heistä katsomaan sitä. Hän pyysi minua avaamaan koneen ja kertomaan mikä siinä oli vikana. Minä sanoin, että vika oli siinä, ettei se avautunut. Minä kuitenkin kokeilin sitä, ihan vain näyttääkseni, että mitä koneessa tapahtui kun sen piti aueta. Mutta kone käynnistyikin ihan normaalisti. Eli, joko minä olen todella nero tietokoneiden korjaaja, joka korjasi koneen ihan tietämättään tai sitten niin blondi, etten edes osaa tietokoneita avata oikein. (Se kone ei siis oikeasti avautunut kotona.) Valitsen olla se nero.
Torstaina minun piti keskittyä TVSsän kirjoittamiseen. Mutta kun tutustuin paremmin sen eri kohtiin huomasin, että maanantaina ja tiistaina ylös kirjaamani viime vuoden kävijät eivät olleet ollenkaan riittäviä siihen, mitä kaikkea siellä pitikään kävijöistä tietää. Joten sitä osiota ei ollut mahdollista täyttää täällä, koska kävijät oli ylösmerkattuina töissä. Siellä oli myös tuloksien kirjallinen osuus, mihin onnistuin sitten raapustelemaan jotain. Välillä iski kuitenkin epävarmuus siitä, että kirjoitankohan sinne edes oikeita asioita. Silloin piti pitää tauko ja katsoa hetken päästä uudestaan. Uudestaan katsoessani piti ihan ihmetellä, että olenko minä kirjoittanut näin viisasta tekstiä. Ja epämääräistä. Joten kyllä, minähän se.
Ensi viikolla maanantain Selkkarit on kiihtyvän koronatilanteen takia peruttu, joten voin keskittyä kaaoksen aiheuttamiseen Toimarilla koko päivän. Tiistaina on puolestaan aamupala ja todella toivon, että tällä kertaa muistan ostaa sinne kaikki tarvittavat yhdellä reissulla. Tiistaina oli myös pyydetty, että voitaisiinko ryhmässä tehdä laskiaispullia, joten saas nähdä, mitä tuleman pitää. Loppuviikon minun olisi tarkoitus olla etänä, torstaina ainakin pitäisi tehdä noin neljää asiaa yhtä aikaa, joten voi olla että jostain pitää vähän luopua. Perjantaina meillä on pidempi toimihenkilöpalaveri ja pitää muistaa, että jos ollaan etänä Teamsin kautta, ja videokamera on päällä, niin en voi tanssia hakiessani kahvia.
Kaikenlaista jännää ja hauskaa siis tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti