"Joskus on rohkeaa olla
Tämä viikko ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Ei edes toisen suunnitelmien mukaan, jotka me oltiin laadittu ensimmäisten suunnitelmien mennessä pieleen. Ehkä toisten suunnitelmien jälkeen, niidenkin mennessä pieleen me lakattiin suunnittelemasta. Ja annettiin vaan viikon ja asioiden mennä omalla painollaan. Joten tästä viikosta sitten tuli sellainen, että minä tein paljon kirjallisia töitä. Olin maanantain ja tiistain Toimarilla ja keskiviikkona olin sitten ihan sekaisin päivistä.
Tiistaina aamupalalla oli mukana opiskelija, joka oli Toimarilla pari päivää tutustumassa meidän toimintaamme. En ymmärrä mikä ihme minuun iski aamupalaa järjestellessä, mutta aloin leikkaamaan kokonaisia leipiä ajatellen, että kyllä minä ehdin ne leikata, kun tulee opiskelijakin auttamaan niiden tekemisessä. No ehtiminen ei varsinaisesti ollut ongelma, vaan se, että leivän leikkaaminen on vaivalloista puuhaa. Muistin sen vasta sitten, kun paloista tuli joko liian ohuita, liian paksuja tai ne menivät palasiksi jostain tuntemattomasta syystä.
Täytyy siis vastedes muistaa, ettei aamupalalle enää todellakaan leikata leipää, vaan hommataan valmiita paloja. Mutta eipä tarvitse sitä enää kokeilla uudestaan. Vaikka tiesin sen kyllä kokeilemattakin. Tuli kuitenkin kokeiltua nyt sitten. Aamupalalla on aina hirveän hetktistä ja paljon hälinää, siinä ei opiskelijalle paljoa mitään selitetty, niin paljon oli kaikkea muuta.
Aamupalalle ja koko päiväksi tuli Toimarille myös karvaisia vieraita, kun päiväämme ilahduttamaan tuli koiranpentu. Se ei ollut oma konttorikoirani, joka on taas töllöillyt tavalliseen tapaansa koko viikon, mutta tämänkään viikarin kanssa ei aika käynyt pitkäksi.
Yhtenä päivänä viestailin kaverini kanssa ja hän kertoi että hänellä on nälkä. Minä puolestaan kerroin, että söin itse äsken aivan ihanaa salaattia. Ja konttorikoira söi lattialta roskan. Sellaisia on ne etätyöpäivät konttorikoiran kanssa.
"Onnelliset ajatukset ovat parasta lääkettä."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Tiistaina Toimarin ryhmässä tehtiin pienellä porukalla laskiaispullia ja ai että niistä tuli hyviä. Opiskelija oli ryhmän mukana auttamassa niiden teossa toisen työntekijän kanssa, joten minä itse ehdin tehdä muutamia kirjallisia hommia, ainakin aloittaa niitä. Oli huippua kävellä kahvihuoneen ohi ja saada kutsu pullia syömään ja herkutella sitten pullalla. Oli myös hauskaa, että olin itse osannut varautua siihen, että sotken ja ottanut paperin valmiiksi. Eräs toinen työntekijä ei ollut siihen osannut varautua ja hän onnistui tiputtamaan hilloa ja kermavaahtoa niin lattialle kuin omalle paidalleenkin. Edelleenkin naurattaa.
Keskiviikkona sitten olin siis täysin sekaisin päivistä. Taisin luulla, että on torstai ja kohta jo viikonloppu. Voitte varmaan kuvitella pettymykseni, kun viikonloppu olikin vielä muutaman päivän päässä. Tämän viikon ensimmäisenä etäpäivänä onnistuin sotkemaan työskentelypisteeni (sohvan) aivan järkyttävään kuntoon, enkä edes viitsinyt siivota sitä. Olisin vain sotkenut sen torstaina ja perjantaina uudestaan. Nyt minun torstaina tarvitsi vain istua sohvalle, ottaa toinen koneista tai molemmat eteeni ja alkaa työskentelemään. Ei tarvinnut kaivaa niitä erikseen esille, mikä oli ihan kiva juttu. Vaikka sohvan käytettävissä oleva tila kyllä vähenee huomattavasti kun kaikki työjutut on levällään.
Torstaina oli puolestaan sitten buukkausta buukkauksen perään. Kalenterissa torstain kohdalla on vaan yliviivaustussien sekametelisoppa, on violettia, vaalean vihreää, sinistä, vaaleanpunaista, keltaista ja vaalean oranssia. Niistä voi päätellä, kuinka monessa paikassa olisi pitänyt olla samaan aikaan. Valitettavasti ei voi olla kuin yhdessä paikassa, joten päivä muokkautui sen mukaan.
"Onni on sitä,
että pystyn aina tuntemaan
riittäväni juuri tällaisena."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Ensimmäisenä meillä oli opinnäytetyön pienryhmätyöskentelyä Teamsissa, täytyy sanoa, että se ei ollut itselle kaikista paras tapa lähteä työstämään vielä täysin auki ja sekaisin olevaa ajatusta opinnäytetyöstä. Ei todellakaan. Meille oli myös ilmoitettu, että pienryhmä työskentely on pakollinen, mutta silti sieltä oli ihmisiä poissa. Täytyy vain ihmetellä, että miten se on mahdollista.
Pienryhmätyöskentelyn ensikerran jälkeen siirryin Tukea tuottavuuteen -hankkeen etävälineet sotealan työssä koulutukseen, josta alussa oli vähän vaikea saada kiinni. Lopulta kuitenkin onnistuin jostain saamaan otteen ja ehkä oppimaankin ja saamaan siitä uusia ideoita. Olen oikeastaan aika innoissani päästessäni kirjaamaan niitä ylös ja ideoimaan niitä omaan toimintaamme sopiviksi.
Tänään sitten kokoustimme muiden toimihenkilöiden kanssa Teamsissa ja teimme valmiussuunnitelmaa töihin. Se oli mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää, odotan innolla itseasiassa siinäkin asian työstämistä eteenpäin. Siitä tulee vielä tarpeellinen ja hieno juttu.
Ensi viikolla sitten pitää saada muutama kirjallinen juttu valmiiksi, enkä ole edes ehtinyt aloittaa niitä vielä. Voi hitsi. Maanantaina on myös aamiainen Kellarpellon seurakuntakodilla ja saa nähdä millaisilla K-Supermarket Eväskellarin lahjoittamilla herkuilla me herkutellaan siellä.
Tiistaina meillä on sitten aamupala Toimarilla ja saas nähdä mitä silloin taas tapahtuu. Keskiviikkona ja torstaina pistän näppäimistöt huutamaan ja teen ne kirjalliset jutut valmiiksi ja perjantai onkin sitten aikamoinen kysymysmerkki. Innolla ensi viikkoa odottaessa!
"Kehitä itsellesi kyky panna tuulemaan
silloin kun on pakko,
piditpä siitä tai et,
niin löydät onnen."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti