"Onnellinen mieli
pystyy suurempaan
kuin vauraus,
lääketiede ja
virkavalta."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Tämä viikko alkoi Kellarpellon seurakuntakodin aamiasella. Taisin olla jo ennen kahdeksaa Eväskellarin pihassa, mikä taitaa olla henkilökohtainen ennätykseni, ainakin tänä vuonna. Sitten puhelimeni soi ja siinä meni sekin etumatka ajasta. Mutta eihän siinä mitä. Sitten minulla oli taas ihan yhtä vähän aikaa kaikkeen, kuin aina ennenkin. Yhtä vähän aikaa hakea aamiaistarvikkeet, yhtä vähän aikaa laittaa ne esille, keittää kahvit ja avata ovet. Onneksi olen tottunut nopeaan toimintaan, olenhan niin monesti jo ollut yhtä paljon myöhässä aikataulusta. En tiedä, mikä siinä maanantaiaamussa on niin vaikeaa. Mutta ehkä syyksi riittää, että se on maanantaiaamu.
Hyvä puoli tässä on kuitenkin, että aamiaiselle tulleet ihmiset kyllä odottavat. Ja pakkohan heidän on, jos kaikki ei ole vielä valmista. Tarkoitin kuitenkin sitä, että he eivät hätäile ja antavat minulle rauhassa aikaa saada kaikki valmiiksi. Sitten he voivat kettuilla siitä, ettei kaikki ollut valmista ajoissa, mutta siitäkin saa hyvää juttua heitettyä. Kaikki siis hyvin, vaikkei aina ihan olisikaan täsmälleen valmiina juuri puoli yhdeksän.
Maanantaina ei ollut muita ryhmiä, kun minun piti keskittyä kirjoittamaan tuloksellisuusraporttia. Sen pitää olla valmis ensi viikon perjantaina, joten nyt siihen täytyy käyttää vaikka kaikki aika töissä, jotta se tulisi valmiiksi. Onneksi siihen ei kuitenkaan ole vielä ollut tarvetta, mutta ensi viikolla asia voi olla toinen.
Tiistaina meillä oli aamupala Toimarilla ja siihen olin pyytänyt avukseni (hyvä minä!) erästä Majakan ryhmissä säännöllisesti käyvää tyyppiä. Meillä aamupalan laittaminen meni hyvin, vaikka leivät ja juustot olivat alkuun vähän jäässä, koska ne olivat olleet autossani yön. Aamupala kuitenkin maittoi, mutta vähäistä ihmiskatoa oli nähtävissä. Aamupala ei alkanutkaan tavallisella ryysiksellä, eikä tarvinnut muistutella turvaväleistä. Aamupalailijoita tuli pikku hiljaa, mikä oli huomattavasti parempi vaihtoehto korona-aikaan ja meille tarjoilijoille, kuin ryysis. Samalla, kun kahvittelijoita tai leivän hakijoita kävi niin verkkaiseen tahtiin, ehdin kysymään seuraavan viikon tiistaille erästä auttamaan minua. Hän suostui ja se oli hienoa, nyt ei tarvitse enää huolehtia siitäkään.
Tiistaina meillä oli myös ryhmä, silloin me, tai ryhmäläiset, pelasivat Unoa ja Yatsya. Oli kiva olla pitkästä aikaa ryhmän mukana ja jotkut sanoivatkin kaivanneensa minua. Minäkin olin kaivannut heitä. Oli outoa, että yhdessä vaiheessa, useita vuosia olimme nähneet monta kertaa päivässä (tarkoitan arkipäiviä) ja sitten yhtäkkiä saattaakin mennä viikko, ilman että näemme ja pääsemme keskustelemaan toistemme kanssa. Se on kovin kummallista, mutta toivon sen palaavan takaisin ennalleen, kunhan tässä nyt saadaan nämä tuloksellisuusraportit kirjoiteltua.
"Suurin askel onneen käy
viisauden kautta ja nujertaa pelot.
Pelko synnyttää julmuutta ja taikauskoa
- onneton yhdistelmä."
Keskiviikon olin taas etätöissä ja se se oli kummallinen päivä. Ensin tuntui ihan perjantailta ja sitten torstaina tuntuikin keskiviikolta. Nuo etäpäivät vissiin sekoittaa pään. Keskiviikkona ja torstaina oli kaikenlaista tehtävää ja olen niistä edelleenkin niin sekaisin, että olen varma, että unohdin niistä puolet ja sekoitin ne puolet, mitä en unohtanut. Pitää jossain vaiheessa ihan paneutua siihen, että mitä kaikkea olinkaan tehnyt ja mitä jäi vielä tekemättä. Ainakin tekemistä riittää, se on kiva se. Sitten kun saisi niitä asioita vielä tehtyä, niin ei tulisi niin paljoa stressiä kaikesta tekemättä jääneestä. Ja voitteko kuvitella, että keskiviikkona ja torstaina olin ILOINEN siitä, että työpäivä keski neljään asti, eikä kahteen. ILOINEN pidemmästä työpäivästä. Kyllä se on vaan niin, että etäpäivät pistää pään sekaisin.
Siitä kertoo myös se, että olen kalenteroinut kolmelle eri päivälle milloin yhden kirjoittamani jutun pitää olla valmis. KOLMELLE ERI PÄIVÄLLE. On sanomattakin selvää, ettei ole ihmekään, miksi sekoilen kaikessa niin paljon. Jos informaatio on epäselvää, voiko tuloskaan olla jotain muuta. Enpä usko. Mutta toivotaan, että tämä tästä nyt lähtee ja helpottuu. Ei kyllä näytä, eikä tunnu siltä. Ja sitten on vielä korona, joten en edes ala kirjoittamaan siitä.
"Mitä juuri nyt ajattelet,
vaikuttaa elämäsi suuntaan,
joten pidä kurissa kielteisen ajatukset."
Torstaipäivä minulla kului Teamsissä ja puhelimessa. Ensin palaveerasin työkavereideni tunnin ajan, sitten Annen kanssa kirjoitimme yhdessä tuloksellisuusraporttia kolme tuntia. Sitten soittelin ja vastailin puhelimeen suunnilleen koko loppu päivän.
Perjantainakaan ei vauhti hidastunut. Olin minuutin myöhässä sovitulta aamiaiselta, mutta uskoakseni sain sen anteeksi, vaikka olin viimeinen paikalla. Sitten meidän piti kirjoittaa lisää tuloksellisuusraporttia, muttemme ehtineet tehdä sitä kuin puoli tuntia kun tuli muita työasioita, jotka piti hoitaa. Sitten minun pitikin lähteä käymään ABC:llä hoitamassa yhtä huikeaa juttua, josta voin kirjoittaa lisää myöhemmin ja siinä menikin sitten kahteentoista asti. Mutta se oli joka minuutin arvoista. Ja sain ajaa eri autoakin, vähän siistiä. Epäilijöille tiedoksi, että auto selvisi naarmutta ja auton omistaja sanoi, että saan ajaa sillä toistekin. Toimarille syömään ja ruuan jälkeen kirjoittamaan tätä julkaisua. Nyt tämän jälkeen jos jää vielä aikaa, niin taidanpa kirjoittaa vielä muutaman rivin tuloksellisuusraporttiin, jotta se joskus valmistuisi.
Ensi viikosta on tulossa vähintään yhtä vauhdikas ja varmasti yllättävä. Minulla on sovittu tapaaminen Toimarilla kahdeksalta ja onnistuin varaamaan itselleni siihen myös yhden toisen jutun. Loistavaa minä. Luulen kuitenkin setvineeeni itseni ulos tästä ongelmasta, mutta saas nähdä nyt sitten. Maanantainahan sen sitten näkee. Toivottavasti muistan, että minun pitää hoitaa nämä molemmat asiat. Minun muistiini kuin ei ole luottamista.
Uskon, että koko ensi viikkoni tulee keskittymään TVSsän kirjoittamiseen, sen kun pitää olla perjantaina valmis. Sitten olen kalenteroinut myös yhden toisen kirjoituksen deadlinen, aikarajan keskiviikolle, mutta myös sitä seuraavan viikon maanantaille, että mikähän niistä lienee sitten se oikea. Tiedä häntä. Aion kuitenkin kokeilla sitä viimeistä. Ensi viikon jälkeen, toivottavasti, stressitaso vähän laskee. Mutta minut tuntien, voi olla mahdollista, että eipä laske. Jään innolla odottamaan vastausta tähän.
"Ihmisluontoon kuuluu kokeilla uusia
ja uskaliaita menetelmiä.
Jos ne epäonnistuvat, epäonnistukoot.
Myönnä se.
Siirry kokeilemaan jotain muuta.
Tärkeää on, ettet luovuta."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti