perjantai 19. maaliskuuta 2021

Eristyksissä: osa 50

    "Tyydyimme olemaan mitä olemme,

vaikka tahdoimme olla jotain muuta,

siinäkö murheemme syy?"

-kirjasta Tuhat tietä onneen


Palasin eilen lomalta töihin ja täytyy sanoa, että oli aikamoinen päivä. Eilen tuntui ihan maantantailta, mutta onneksi ei ollut vaan torstai ja tänään voi sitten jäädä viikonlopun viettoon. Ajattelin aloittaessani tätä blogijulkaisua, että kahdessa päivässä ei ihan hirveästi ehdi tulla kirjoittamista. Mutta kyllä sitä aina kuitenkin löytyy. Huomatkaa muuten, että tämä julkaisu on Eristyksissä: osa 50! Wau, näitäkin on tullut kirjoitettua jo 50! Tänä aamuna yhdessä palaverissa sanottiin, että tällä viikolla on tullut vuosi siitä, kun koronarajoitukset alkoivat ja osan piti jäädä kotiin. Se on pitkä aika, mutta siitäkin ollaan selvitty! 


Eilen oli hirmuinen huiske päivä, kuten lomalta palatessa saattaa odottaa. Miulle oli tulut 42 sähköpostia ja lähemmäs 100 viestiä, joten niiden selvittelemiseen meni aikansa. Vaikka eihän se ollut mitään verrattuna viestien määrään kesälomalta palatessa. Muistaakseni niitä oli silloin lähemmäs 2 000. Sitten sain selontekoa kaikesta mitä oli tapahtunut minun poissaollessani yhdeltä jos toiselta tyypiltä ja oli kiva huomata, että lyhyessäkin ajassa minua oli kaivattu. 


Muistan kirjoittaneeni ennen lomaa, että kaikki pakolliset jutut olivat nyt siinä. Mutta tajusin lomalla, että eipäs olekaan. Vaan niitä putkahtelee esiin aika tasaisin väliajoin. Sitä se on kun työskentelet ja opiskelet samalla. Mutta eihän siinä mitään, siinä minä olen juuri parhaimmillakin, kirjoittamisessa. Nyt pitäisi vain opetella vielä se, että tekisi ne valmiiksi hyvissä ajoin, jottei niistä tarvitsisi stressata turhaan. Sen oppimista odotellessa. 


Kerroinko blogijulkaisussa ennen lomaani, että me olimme suunnitelleet etänä pidettäviä ryhmiä? En muista, mutta olemme kuitenkin suunnitelleet niitä koko ajan. Ja ensimmäinen ryhmämme alkaa ensi viikolla. Täytyy sanoa, että jännittää aika paljon. Me ollaan mietitty paljon, että millaisilla alustoilla tai ohjelmilla me voitaisiin niitä tehdä. Vaihtoehtoja on monia ja taas monia. Sieltä pitäisi vain löytää sellainen, mikä sopii meille parhaiten ja mitä Anne ja Iiriskin osaavat käyttää. Ne ei ole mitään helpoimpia edellytyksiä. Ja sellaisen löytyminen onkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Pahuksen teknologia. Annen sanoja vähän muokaten: mitä voi tehdä, kun on allerginen atk:lle?


 "Onni on aivan liian arvokas asia

arvostelijoiden, kyynikoiden ja riidanhaluisten reposteltavaksi."

-kirjasta Tuhat tietä onneen


No, ensi viikolla sen sitten näkee. Meillä on suunnitelma, varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma. Kolme erilaista vaihtoehtoa siis. Mutta osa minusta pelkää, että tarvitsisimme vielä ainakin yhden varasuunnitelman varasuunnitelman varasuunnitelman. Aakkosissa siis suunnitelma D:n. Mutta mennessähän sitä näkee ja tekiessä oppii ja huomaa, että mitkä ohjelmat meille käy ja mitkä ei. Kai niistä kaikista on meillekin löydettävissä sellainen käypäinen. 

Ensi viikolla meidän on hyvä kokeilla etäohjausta tutuille ihmisille ja pienelle porukalle. Se on sellainen pilottiryhmä, jonka kautta me opitaan paljon. Toivottavasti hekin oppivat. Olen ihan innoissani siitä. 


Me onnistuttiin jo tällä viikolla, tai oikeastaan eilisen aikana jo kaikenlaista uutta tuleville viikoille ja kuukausille. Olen huikean innoissani niistäkin. Jätän ne kuitenkin vielä paljastamatta, jotta teille jää pieni jännitysmomentti. Mutta tulen ihan varmasti kertomaan niistä vielä. 

On hauskaa, miten paljon kalenteri täyttyi tänään puhelinkeskustelussa Annen kanssa. Sormeni oikein syyhyävät päästä värikoodaamaan kaikki suunnittelemamme jutut. Olen kuitenkin myös tyytyväinen siitä, että ostimme poispyyhittäviä mustekyniä, jos korona ei vielä anna meidän tehdäkään suunnittelemiamme asioita. Miten iloinen voikaan olla jostain kalenterin värittämisestä? 


"Ei sinun tarvitse taistella eikä kamppailla

saavuttaaksesi onnen." 

-kirjasta Tuhat tietä onneen


Ensi viikolla maanantai alkaa perinteisesti Kellarpellon seurakuntakodin aamiaisella. Tällä kertaa kuitenkin sillä erotuksella, ettei aamiaista tarjoilla, vaan tarvikkeet jaetaan kävijöiden kesken. Me ollaan ulkona jos sää sallii ja tämän päivän kaltaisena päivänä kyllä ulkona kelpaisikin olla. Toivotaan, että myös maanantaina paistaisi aurinko. Sitten vielä voitaisiin toivoa, että miun auto lähtisi ensi maanantaina käyntiin, ettei kävisi kuin viime kerralla. Paljon toivomista, mutta ehkä se on sen arvoista. Sitten ois tarkoitus harjoitella Annen kanssa etäyhteyksiä ja paljon harjoitusta siihen tarvitaankin, että me saataisiin ne toimimaan. Pakko vielä Kepen aamupalasta mainita se, että olen yrittänyt facepäivityksiin tägätä K-Supermarket Eväskellaria niin pitkään kuin muistan, joka siis lahjoittaa aamiaistarvikkeet meille, mutta en ole onnistunut siinä. Tänään se kuitenkin onnistui ja olen huippuylpeä itsestäni! 


Tiistaina puolestaan talon aamupala on edelleen tauolla, Annella webinaari ja sen jälkeen luvassa makkaranpaistoa. Minulla harjoittelun väliarviointi, vähän jänskättää. Onneksi ei kuitenkaan yhtä paljon kuin viimeksi, tällä kertaa mukana on tuttu ja mukava opettaja, joka taitaa jo jollain tapaa tietää toilailuni. Ja viime arvioinnissa työpaikka ohjaajastani näkyi uusi piirre, hän osaa välillä puhua ihan asiaa ja todella järkeviä juttuja. Olisi pitänyt jo viimeksi äänittää se, sillä kukaan ei muuten usko. Noh, ehkä tällä kerralla muistan. 


Keskiviikkona minun on tarkoitus olla etänä. Torstaina puolestaan tehdä tämä ensimmäinen etäohjaus yhdessä Annen kanssa. Voitte olla varmoja, että kerron siitä seuraavassa blogijulkaisussa. Voitte olla myös varmoja siitä, että Annen ja minun kanssa on odotettavissa jotain, mitä ei kukaan osaa odottaa. 


Näillä sanoilla, ensi viikkoon! 


  "Onni koittaa kun ei enää pelkää muutosta."

-kirjasta Tuhat tietä onneen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti