perjantai 26. maaliskuuta 2021

Eristyksissä: osa 51



 "Nyt on aika olla onnellinen.

Juuri tässä paikassa."

-kirjasta Tuhat tietä onneen


Tämä viikko alkoi Kellarpellon seurakuntakodin aamiaisella, mutta se tosiaan suoritettiin ruokajakona. Oli kivaa, että jotkut jäivät hetkeksi juttelemaan meidän kanssa. Me puhuimme Savonlinnan mahdollisuuksista käydä hakemassa ruokaa. Tulimme siihen tulokseen, että ainakin kolmena päivänä viikossa Savonlinnassa saa käytyä hakemassa lämmintä ruokaa itselleen. Sitten on myös ruokajaot, joissa saa ruokatarvikkeita ja leipätorit. Paljon on siis mahdollista saada apua niistä, vaikkakin se maksaa liikkumisen vaivan. 


Me olimme Annen kanssa viime viikolla kalenteroineet itsellemme facebook live -harjoittelun alkavaksi maanantaina kello kymmenen. Ehdin juuri ja juuri ennen kymmentä Toimarille ja koneelle kymmeneksi. Me harjoittelimme facebookhuoneiden luomista ja vaikka se vaikuttaa yksinkertaiselta, niin siinä on juttuja, joita pitää opetella. Onneksi tuli puheeksi myös tiistain makkaranpaisto, jonne olin luvannut ostaa makkarat. En ollut muistanut sitä yhtään. Olin kyllä kirjoittanut ylös, että etsi makkaratikut, leivät ja pillimehut, mutta makkaroissa ei missään muistiinpanoissa lukenut mitään. Tyypillistä minua. Sitten ei auttanut kuin lähteä aikaisemmin töistä ja mennä ostamaan makkaroita.


En ollut myöskään muistanut sitä, että tulisin tiistaina töihin. Anne ihmetteli sitä nähdessään minut aamulla ja oli hämmentävää sanoa, etten ollut yhtään muistanut, että tulen tänäänkin Toimarille. Tiistaina minulla oli myös harjoitteluni väliarviointi ja lähiohjaaja kysyi minulta ennen sitä, jännittikö minua. Edellisen harjoittelun väliarvioinnissa minua oli jännittänyt älyttömästi. Nyt kuitenkaan ei, ja olin siitä todella helpottunut. Opettaja, jonka kanssa olisimme Teamsissa, oli minulle tuttu ja hän oli antanut hyvät ohjeet miten valmistautua väliarviointiin. Arviointi meni hyvin, mitä nyt vähän yhteydet pätki. 


Tiistai oli kummallinen päivä. Sille oli suunniteltu vaikka mitä, mutta oikeastaan mikään muu kuin väliarviointi ei onnistunut kalenteroinnin mukaan. Se oli taas hyvä muistutus siitä, ettei kaikki vaan mene niinkuin suunnittelee. Ei vaikka tekisi mitä. 

Keskiviikkona minulla oli etäpäivä, mutta olin jotenkin mieltänyt, että keskiviikkona meillä olisi Annen kanssa ensimmäinen etänä vedettävä ryhmä. Joten kun torstai tuli, jolloin oikeasti oli meidän eka etärymä, olin ihan keskiviikossa. Onneksi se oli iloinen yllätys, sillä perjantai tuli nopeasti. 


Torstaina ensimmäinen etäryhmä meni kaikkea muuta kuin suunnitelmien mukaan. Kaikkea muuta. Hyvinvointi luennon piti alkaa kymmeneltä, mutta taisimme saada yhteydet kuntoon ja ryhmäläiset linjalle vasta varttia vaille yksitoista. Siis aivan uskomatonta. Etäohjaus tietokoneen kanssa tuntui kuin puhuisimme eri kieltä. Minä luulen, että taisimme puhuakin. Ihan eri kieltä. Joten oikeastaan oli voitto, että saimme edes yhteyden toimimaan lopulta. En kyllä luota hetkeäkään, että se toimisi ensi kerralla yhtään helpommin. Mutta ainahan sitä voi toivoa ja niin minä todella teen. Mutta kuten joskus aiemminkin mainitsin, tässä vaiheessa B ja sitä seuraavat suunnitelmat tulevat tarpeeseen. 


Perjantaina, tänään, minulla on ollut hieman erilainen etäpäivä. Aamulla tiesin, että minun pitäisi tänään käydä töissä, joten ajattelin yhdistää siihen yksilöohjauksen erään Majakka-toiminnan ryhmäläisen kanssa. Soitin ja kysyin, haluaisiko hän lähteä kanssani kävelemään ja hän halusi. Kysyin myös, otanko konttorikoiran mukaan ja siihenkin vastaus oli kyllä. No eihän siinä sitten, tavarat kasaan, konttorikoira mukaan ja eikun kaikki autoon. Koira ei paljoa autossa viihdy, ja tällä kertaa hän järjesti äksöniä noustessaan takakontissa penkkejä vasten seisomaan. Ei varsinaisesti mikään tukevin asento matkustaa.


Kävelimme mukavan puolen tunnin lenkin, jonka aikana saimme juteltua paljon. Konttorikoira teki jos jonkinlaista siksakkia seilatessaan kävelytienlaidasta toiseen. Aurinko paistoi, eikä parempaa keliä kävelemiseen olisi voinut toivoakaan. Kävelyn jälkeen me ryhmäläinen palasi töihin ja me konttorikoiran kanssa kotiin. Nyt sitten on hyvä lenkin jälkeen kirjoittaa tätä blogijulkaisua ja kirjata viikon sähläilyjä ylös. 


"Sinua eivät aina tee onnelliseksi ne asiat,

joiden otaksutaan tekevän sinut onnelliseksi."

-kirjasta Tuhat tietä onneen


Ensi viikolla sitten odotellaan jännityksellä, mitä oikein tapahtuu. Kalenterissa mainitaan Selkkarit, aamupala, vertaistukiryhmä, makkaranpaisto, viisasten ryhmä, hyvinvointiryhmä, facebook-live ja avot -aivojumppa etänä. Jännityksellä ihan odotan, että mitkä kaikki toteutuvat, vai toteutuvatko mitkään. Riippuu suuresti koronarajoituksista ja meidän tietokoneen käyttötaidoista. Onnekkaasti perjantai onkin pitkäperjantai, ja maanantain toinen pääsiäispäivä, joten tuleva viikko on lyhyt ja viikonloppu piitkä. Uuden blogijulkaisun merkeissä palaan asiaan viimeistään torstaina. Aurinkoista viikonloppua!


"Jos tunnet, että sinun pitäisi olla onnnellinen,

vaikka kaikki sisälläsi käskee sinun surra,

ei kannata toimia luontoa vastaan.

Ole onneton ja malta mielesi,

niin onni seuraa aikanaan."

-kirjasta Tuhat tietä onneen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti