"Pidä pelkoa hiekanjyvänä
ja iloa vuorista korkeimpana."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Tämä viikko on antanut meille jo vähän valoa ja toivoa rajoitusten hellittämisestä. Työtoimintaan on päässyt taas osallistumaan ne, jotka jäivät toiminnoista koronarajoitusten takia pois. Oli hienoa nähdä heitä ja täytyy sanoa, että ihan heti ei tule etäryhmiä ikävä. Ei sillä, että niiden vetäminen olisi loppumassa kokonaan, tauolla vain toistaiseksi. Ryhmien vetäminen kuin ei ollutkaan niin helpppoa ja yksinkertaista kuin luulimme. Joo, eihän se rakettitiedettä ollut, eikä sitä ole mahdonta opetella, mutta opettelemista se todella vaatii. Samoin kuin joidenkin etätyökalujen käyttö, kuten bluethoot-kuulokkeiden. Mutta kuten sanoin, opeteltavissa.
Tällä viikolla oli jos jotakin häslinkiä. Annella oli UOMA-ryhmä, jonne minut oli tiistaina kutsuttu vetämään AvOT-aivojumppaa. Eihän siinä mitä, se oli tuttu juttu jo. Ja se on hauskaa, mutta ongelma tuli siinä, että minä kuvittelin koko ajan, että minun pitäisi olla SAMIedulla yhdeltätoista, joten varauduin siirtymään Toimarilta Samille vasta hieman ennen yhtätoista. Joskus varttia yli kymmenen, päätin vielä kuitenkin tarkistaa, että olihan se nyt yhdeltätoista ja onneksi tarkistin, sillä eipä ollut. Vaan PUOLI yksitoista. Eihän siinä sitten mitä, onneksi oli vielä varttitunti aikaa. Siihen jäi kaikki hommat mitä olin tekemässä, ja nappasin mukaani AvOT-kansion, missä minulla oli ohjeet aivojumppaliikkeistä ja viiletin alakertaan ja kohti SAMIedua.
Kun hädissäni olin rientänyt sinne, jäi minulle vielä kymmenen minuuttia aikaa, että minun piti edes olla siellä, mutta enpä ollut ainakaan myöhässä. Menin sisälle heidän luokkaansa ja olin iloinen, että olin ajoissa, sillä satuin kuulemaan, mitä he sillä hetkellä tekivät. He kävivät läpi ilmeisesti edellisen kerran UOMA-ryhmän kotitehtävää, tehtävää, jossa heidän oli pitänyt kirjoittaa omasta tilanteestaan viiden vuoden päästä. He kävivät sen kuin puhelinkeskusteluna ja voi, miten hauskaa heillä oli. Minullakin oli heidän jutteluaan kuunnellessa.
Sitten alkoi AvOT-aivojumpan vuoro, ja hauskuus senkuin jatkui. Avot ei todellakaan ole mitään helppoa. Siinä on tarkoitus liikuttaa käsiä (tai jalkoja) eri tahtiin, aktivoidakseen aivon eri puolia ja virkistääkseen oloa. Minä olin aiemmin kasannut kansioon erilaisia liikkeitä ja myöhemmin löytänyt niitä sinne vielä paljon lisää. Sillä kun liikkeen oppii, niin se ei enää virkistä aivoja, ja sitten pitää kehitellä jotain uutta. Ja voi, kylläpä todella olin kehitellyt, sillä en itsekään osaa niitä liikkeitä enkä ole edes varma ymmärränkö kirjoittamaani selostusta siitä, miten liikettä pitäisi tehdä. Osa liikkeistä, ainakin sormilla tehtävistä on sellaisia, että hyvä että saan edes näytettyä niitä yhden käden sormilla.
Kuulostaa aika uskomattomalta, mutta annan esimerkin. Yhden liikeistä nimesin etusormi-keskisormi ja keskisormi-nimetön. Siinä liikkeessä toinen käsi nostaa ylös etusormen ja keskisormen (se ei tuota ongelmia, vai mitä), ja toinen käsi nostaa ylös keskisormen ja nimettömän (ja siinä se ongelma sitten tulee. SIIS KESKISORMI JA NIMETÖN!) Ah, sormiin ihan sattuu kun pitää yrittää vääntää pikkurilliä alas. Ja sitten vaihdetaan käsiä. Se kumpi äsken oli pitänyt ylhäällä etusormea ja keskisormea, vaihtaa nyt keksisormeen ja nimettömään ja toisinpäin. Ja siinä sitä on aivojumppaa kerrakseen. Kokeilkaa vaikka.
Ota ensin vasempaan käteen etusormi ja keskisormi ylös. Oikeaan keskisormi ja nimetön. Sitten vaihda. Vasempaan keskisormi ja nimetön. Oikeaan etusormi ja keskisormi. Liike tapahtuu periaatteessa vain kahdella sormella, nimettömällä ja etusormella. Minulla lähti heti onnistumaan kun liikutin vain niitä kahta sormea. Mutta entäpä jos siinä välissä pitäisi vaikka puristaa kädet nyrkkiin, olisiko siinä sitten enemmän haastetta?
Mutta avotin ainoa tehtävä ei ole saada aivoja jumpattua, vaan saada myös ihmiset nauramaan. Itselleen, toisilleen sekä Annelle ja minulle. Siksi ajattelinkin, että en opettele näitä uusia avot liikkeitä, niinkuin opettelin aiemmat, vaan olen sitten ihan surkea niissä avotia vetäessäni. Sekin on hauskaa. Puhumattakaan sitten kaikistan niistä muista liikkeista, missä sormet ovat ties missä asennossa, rokki, chilli, puhelin, mitä niitä nyt on.
Aivojumppa meni hyvin ja nauru raikui luokassa. Joku kysyi, kuka tämän oli keksinyt, mutta en tiennyt. Minä tiesin vain, että eri käsillä tehtävät eri liikkeet aktivoivat aivoa ja virkistävät ja piristävät mieltä.
"Suloisimmat kyyneleet ovat onnen kyyneleitä."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Myöhemmin tiistaina pidimme ryhmän, jossa ryhmäläiset halusivat mennä ryhmähuoneeseen tekemään keskeneräisiä palapelejään. Alussa juttelimme vähän, mutta sitten tempauduin itsekin auttamaan erästä ryhmäläistä palapelin sinisen tausta kasaamisessa, mikä oli hurjan hankalaa. Siinä tajusin, ettei aina niin puheliaita ryhmäläisiä huvittanut paljon jutella, sillä he keskittyivät niin tarkkaan palapelien tekemiseen. Tempauduttuani itse mukaan, ymmärsin sen. Palapeliin keskittyminen oli kuin oma maailmansa. En muista, mitä ajattelin, mutta keskusteleminen ei pälkähtänyt mieleenikään. Oli hienoa nähdä niin erilainen puoli ryhmäläisissä. Olen työskennellyt heidän kanssaan kohta neljä vuotta ja vieläkin löydän heistä uusia puolia. Aika huikeaa, vai mitä.
Tällä viikolla poistin myös Savonlinnan Toimintakeskus ry - Majakka-toiminnan sivun facebookista. Se tarkoittaa sitä, että tästä lähtien me markkinoimme ja postailemme Majakan julkaisuja Toimarin facebook-sivuille ja tuomme sitä kautta tietoon niitä kaikkia muitakin asioita, mitä Toimintakeskus tekee ja on. Sillä Toimintakeskus ei todellakaan ole pelkkä kierrätysmyymälä. Meillä on myös muita huikeita suunnitelmia viestintään liittyen, mutta niistä kerron lisää myöhemmin tai odotan sitten siihen asti, että saatte ihan itse nähdä mistä on kysymys.
Ensi viikolla on varmasti luvassa taas paljon sähellystä ja ihmetystä. Joten sitä odotellessa.
"Voit löytää onnen
Michaelangelon siveltimenvedoista
tai nurmelta jalkojesi juurelta...
... voit löytää onnen ilmasta leijumasta
ja pilvistä pääsi päältä
... voit löytää onnen jokaisen uuden päivän kajosta
... voit löytää onnen talven ensi kuurasta
ja lintujen kirkkaasta, puhtaasta laulusta."
-kirjasta Tuhat tietä onneen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti