"Tahtoisin kaiken kauniin sieluuni tallettaa
ja sieltä moniin hetkiin kauneutta ammentaa.
Tahtoisin sieluuni painaa kuvat
rakkaiden muistojen ja niitä katsoa aina
kun mieli on surullinen."
-Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Me lähdimme junalla Tampereelle tiistaiaamuna kello 5.25. Huh, miten aikainen herätys. Hyvänen aika. Onneksi ne onnekkaat, jotka pystyivät nukkumaan junassa, saattoivat tehdä niin. Itse en valitettavasti kuulunut niihin. Meillä oli kaksi vaihtoa, Parikkalassa ja Tikkurilassa. Parikkalan vaihdossa ei ollut ongelmia, ei tarvinnut edes raidetta vaihtaa. Kovin helppoa ja yksinkertaista. Sitä ei kuitenkaan ollut matkakuvan ottaminen, sillä jokaisessa oli jotain pielessä, yleensä minun kasvoni. Mutta hei, jos hyviä kuvia ei saa, niin niitä ei sitten saa. Ei siinä sen kummempia.
Tikkurilan vaihdossa oli sitten jo vähän enemmän häslinkiä, mutta onnistuimme siinäkin oikein suurenmoisesti. Päädyttiin oikeaan junaan ja silleen... Matka kesti yhteensä noin 5 tuntia. Olisi voinut luulla, että siinä ajassa olisi ehtinyt rauhoittua vähän ja nukahtaa, mutta ehei, en ollut niin onnellinen. Toisaalta oli ilo olla hereillä, sillä meillä oli todella hauskaa. Levottomia matkustusjuttuja kuunnellessa nauratti vähän väliä ja oli ensimmäistä kertaa matkan aikana ripsivärit poskilla yhdellä jos toisella meistä. Äijillä toki ei, koska heillä ei ollut ripsiväriä alkunperinkään. No ei ollut meilläkään sen junamatkan jälkeen.
Päästyämme Tampereelle lähdimme etsimään hotelliamme ja löysimmekin se yllättävän vaivattomasti. Myöhemmin kävi ilmi, että matka rautatieasemalta hotellille ei ollutkaan niin pitkä, kuin se oli matkalaukkuja raahatessa ja epämääräisesti Tampereella hortoillessa tuntunut. Matka hotellilta Tampere-talolla, missä NUORI2020 -tapahtuma pidettiin oli vieläkin lyhyempi. Hotellin ovelta saattoi jopa nähdä Tampere-talon.
Pääsimme heti kirjautumaan sisään ja hetken hotellihuoneessa rauhoituttuamme jatkoimme matkaa kohti NUORI2020-päiviä ja Tampere-taloa. Olimme innoissamme. Porukkaa oli valtavasti, mutta sopu antoi sijan, joten kyllä me sekaan mahduimme. Ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi jokainen meistä oli valinnut saman, ja uskoimme että se antoi vähän osviittaa siitä, miten muiden kanssa tulisi toimia. Tila ei ollut täynnä, joten minä uskoin, että tilat olisivat tällä kertaa sellaiset, että kaikki halukkaa pääsisivät sisään.
Ikävä kyllä huomasin pian, että olin väärässä. Sillä seuraava ohjelma, mihin olisin halunnut oli täynnä, joten menin sitten lähinpään mihin mahduin ja vaikka se olikin mielenkiintoinen, niin se ei ihan ollut ominta-aluettani tai sopivaa minun tekemääni työhön. Mutta ei se mitään. Vaikka kaikki ohjelmista ei ollut ihan sellaisia mitä olisi voinut kuvitella, niin jokaisesta niistä sai itselleen jotain. Mitä? Kysyi toiminnanjohtajamme aamukahvilla, eikä kukaan meistä oikein osannut kertoa sitä. Olipa tosiaan antoisa reissu. Mutta me tarvitsemme vain hieman aikaa sulatellaksemme tietoa ja kertoaksemme päivien ja tapahtuman annista heille.
"Vaikka paljastuisi että pessimisti on oikeassa,
ainakin optimistillä on ollut hauskempaa."
Päivät olivat oikeasti todella antoisia ja niistä saimme paljon työkaluja omaan työhömme. Esittelypisteet olivat tälläkin kertaa lemppareitani, sillä niistä sai paljon konkreettista materiaalia omaan työhön ja asiakkaille, sekä karkkia ja purkkaa. Mikä oli tietysti mahtava lisäetu. Saimme monenlaisia erilaisia kortteja, julisteita, esitteitä, tietoa, heijastimia, kyniä ja purkkaa. Ja vaikka mitä muuta. Verkostoituminen ja mahdollisuus keskustella muiden alan työntekijöiden ja asiantuntijoiden kanssa työstä, alasta ja ideoista oli myös yksi päivien hyödystä.
Ohjelman loputtua lähdimme yhdessä syömään. Kävimme syömässä ruokapaikoissa, joita ei Savonlinnassa ole ja joissain kaupoissakin. Kolme päivää ulkona syöminen oli kivaa, mutta nyt osaa arvostaa myös kotiruokaa eri tavalla kuin aikaisemmin. Mahdollisuus kotiruuan tekemiseen ja syömiseen on jotain sellaista, mitä ei osaa arvostaakaan ennenkuin tajuaa, ettei sellaista mahdollisuutta enää ole. Hotellihuoneessa on vähän vaikea lähteä mitään perunalaatikkoa paistelemaan tai kastiketta keittelemään.
"Kun on hauskaa,
aika kuluu siivillä."
Niinpä oli myös kiva palata kotiin. Kotikaupunkiin, missä meininki on ihan erilaista kuin Tampereella, omaan kotiin, missä on ihan erilaista kuin hotellissa ja omaan sänkyyn, mikä on ihan erilainen kuin hotellihuoneen sänky. Niin kliseistä kuin se onkin ja miten monta kertaa sen on kuullutkaan, niin silti se pitää paikkansa: Matkalla on kiva käydä, mutta kotiinpalaaminen on vieläkin mukavampaa.
"Nauru nuorentaa!"
Kaikenkaikkiaan meillä oli todella mahtava, antoisa ja hauska reissu. Valehtelematta nauroin ripsivärit poskilla ainakin kaksi kertaa joka päivä ja me vitsailimmekin yhdessä siitä, että eihän me voida mihinkään julkisille paikoille edes mennä. Nauroimme me myös muutenkin kuin vedet silmissä. Oli pieniä nauruja, suuria nauruja ja katkeamattomia nauruja, joista ei ollut tulla loppua laisinkaan. Naurun hyvinvointi vaikutukset tulivat meille erittäin selviksi. Nauru pidentää ikää, niinhän sitä sanotaan. Nauraminen kuluttaa enemmän kaloreita kuin nyrpistely. Ja niin edelleen, nauramisesta on ties miten paljon sanontoja. Joten matkammehan oli mielenkiintoisien ohjelmien ja antoisien päivien lisäksi myös hyvinvointi matka, joka vähensi stressiä, pidensi ikää ja poltti varmasti enemmän kaloreita kuin söimme. Vaikka söimme niitäkin paljon.
"Nauru polttaa xxx -määrän kaloreita,
joten täähän käy ihan kuntoilusta!"
- Mertsi
Kävimme upeassa Tornissa, joka oli 25. kerroksessa oleva paikka, josta näkyi hulppeat maisemat ympäri Tamperetta. Se oli huikea, päätä huimaava ja hieman jänskättäväkin. Mutta näköala sieltä oli upea. Näimme myös entistä työpariani Anceligaa, jota olin ikävöinyt kovasti. Hän lähetti kaikille paljon terveisiä.
"Kun mieli on hyvä,
askel on kevyt."
Tämä kuva on Tampereen yliopiston ikkunasta näkyvä maisema ja siinä näkyvä heijastus. Ei ollut yhtään huonommat maisemat sielläkään.
Perjantaina, tänään, olimme töissä ensimmäistä kertaa sitten maanantain ja voin kertoa, että olen juossut pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Mutta vaikka tänään onkin ollut ihan mahdottoman kiireinen ja hulina päivä, silti töihinkin on mukava palata. Ja se on ihan mielettömän hienoa.
"Ihminen ei lakkaa nauramasta,
koska hän vanhenee.
Hän vanhenee,
koska lakkaa nauramasta."
- Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti