"Ota rauhallisesti.
Stressiä riittää tarpeeksi kaikille."
Tällä viikolla töissä taas sattui ja tapahtui. Maanantain aloitin kirjoittamalla yhteistyökumppanilleni lupaamani esittelytekstin meidän tulevasta yhteistyöstämme ja ehkä hieman epämaanantaiseen tyyliin, mutta minulle ominaiseen, siitä tuli todella lennokas. Mutta esittelyteksti koski aivoystävällistä opiskelun tauottamista, joten uskon lennokkuuden sopineen siihen.
"Hyvät ideat tarvitsevat laskutelineitä
siinä missä siipiäkin."
Myöhemmin maanantaina esittelin aivoystävällisen opiskelun tauottamista yhdelle työkavereistani ja naurustani ei ollut tulla loppua, kun näytin hänelle esimerkkejä mistä oikein oli kyse. Olin siinä aivan uskomattoman surkea. Minun pitää todella opetella niitä, ennenkuin menen tauottamaan aivoystävällisesti kenenkään opiskelua. Mutta toisaalta, nauraminen on myös aivoystävällistä. Ja se todella keskeyttää opiskelun.. Parempi on varmaan kuitenkin koettaa opetella ne kunnolla, jotta voin vaikuttaa olevani osaava ja ammattimainen. Toisaalta taas, on kyllä hienoa olla myös erilainen. Ei aina niin jäykkä ja asiallinen. Vaan rento ja rempseä. Lennokas.
"Joskus on rohkeaa olla hetken onnellinen
siipien polttamisen uhallakin."
Tiistaina lähdimme käymään Talvisalon koulussa Heikinpohjan toimipisteessä pitämässä kierrätysaskartelua 1-2 -luokkalaisille. Meidän piti myös pitää samanlaista askartelua 3-4 -luokkalaisille, mutta heidän opettajansa kävi myöhemmin pyytämässä askartelun siirtämistä toiselle päivälle. Ja sehän kyllä sopi, sillä ensimmäisessä askartelussa oli jo yhdelle päivälle tarpeeksi ihmettelemistä.
Askartelua aloittaessamme huomasin nopeasti, ettemme olleet ajatelleet sitä tarpeeksi pitkälle. Oppilaat kävivät hakemassa jonossa askartelutarvikkeet, mutta se kesti liian kauan. Sitten toisilla oppilailla oli tarvikkeet ja toisilla ei, eikä kenelläkään ollut ohjeita miten avaimenperiä oli tarkoitus tehdä. Tunti tuntui kuluvan pelkässä kaaoksessa, mutta oppilaat saivat kuin saivatkin valmiiksi avaimenperät, joista kaikista tuli todella hienoja, erilaisia ja jopa mielikuvituksellisia.
Tunnin jälkeen poistuimme Heikinpohjan yksiköstä siis tuntia nopeammin kuin olimme aluksi luulleet. Olin aivan loppu. Olimme ohjanneet ennenkin kouluikäisten askarteluja, mutta ryhmä ei koskaan aikaisemmin ollut ollut noin iso. Tai jos olikin alunperin ollut, niin olimme jakaneet sen, jotta yksi ryhmä saattoi askarella ja toinen kiertää Toimintakeskusta. Mutta nyt kun emme olleet Toimintakeskuksella, ei kierrättäminen siellä onnistunut. Kaiken kaikkiaan askartelutunti opetti meille, minulle ainakin paljon. Ensi kerralla valmistaututuisimme siihen paremmin. Aivan eri tavalla.
Kanssani askartelemassa olleelle työkaverilleni oli jäänyt tunnista aivan erilainen käsitys. Hänen mielestään siinä ei ollut ollut mitään kaoottista, eikä ensi kerraksi tarvitsisi mitään oikein muuttaakaan. Minä ihmettelen vieläkin, miten erilailla me tilanteen näimme. Toisaalta on hienoa, että jokainen pystyy näkemään asiat omalla tavallaan, mutta toisaalta taas en kykene ymmärtämään, miten se kaikki kaaos ja sekasorto oli voinut jäädä häneltä huomaamatta. Saattaahan olla, että se kaaos ja sekasorto oli vain minun päässäni. En ihmettelisi sitä yhtään.
Keskiviikkona pidimme entisen työparini valmistumisen kunniaksi yllätysjuhlat. Yllätysjuhlat eivät kuitenkaan olleet kovinkaan onnistuneet, ainakaan sen yllätyksen puolesta, sillä hän oli tiennyt juhlista jo aikaisemmin. Muuten juhlat onnistuivat todella hyvin. Valmistunut työkaverimme sai paljon lahjoja ja hänelle esitettiin hänelle kirjoitettu räp-kappale, joka sai meidät kaikki nauramaan. Tässä talossa, Savonlinnan Toimintakeskuksella, on paljon enemmän lahjakkuuksia kuin koskaan voisi kuvitellakaan. Ja ihan yllättäviä lahjakkuuksia, kuten hauskojen räp-kappaleiden kirjoittaminen.
Saman päivän iltapäivällä menimme kokeilemaan ilmajoogaa GYM42-kuntosalille. Täytyy kyllä sanoa, että se on kovinkin mielenkiintoinen laji, mutta ei minulle soveltuva. Minun piti ihan ähmäpäissään kokeilla liikettä, jossa pää meni alaspäin ja voin sen jälkeen koko päivän tavattoman huonosti. No, ainakin tuli kokeiltua.
Torstaina Pääskylahden kirkolla oli valtavasti porukkaa, ihmiset tuntuvat viimein löytäneen sinne joulun tauon jälkeen. Pelasimme taas Unoa ja voi, miten meillä oli hauskaa. Peliporukassa oli keskiviikkona ja torstaina myös uusia kasvoja, joten pelaamine oli hieman erilaista. Isommalla porukalla pelaamisessa on aivan eri juttunsa kuin pienellä porukalla. Molemmissa on toki omat hyvät ja huonot puolensa. Kun pidimme taukoa Unosta, pääsin pelaamaan nelinpeliä biljardissa. Vaikka olen pelannut biljardia Pääskylahdessa aika paljon ja joskus onnistun saamaan palloja jopa pussiinkin, niin yllätyn aina kun onnistun lyönnissä juuri niin kuin pitikin.
Vaikka minä yllätyin onnistuneista lyönneistäni, niin voin ilokseni sanoa, että kaikki eivät niistä yllättyneet. He tiesivät, että osaisin, jos vain jaksaisin keskittyä. On mahtavaa, että jotkut uskovat ja luottavat minuun niin paljon, että tietävät minun osaavan jotain, mitä en aina tiedä itsekään. Peli oli äärettömän tasainen, mutta hävisimme sen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä peli oli ollut aivan huikea. Sellaisille vastustajille, joita vastassamme oli ollut, ei ollut mikään häpeä hävitä. Vaan saatoimme ylpeänä sanoa, että olimme antaneet heille kovan vastuksen.
Pääskylahdesta lähdettyäni suuntasin kirjastoon, missä meidän oli määrä viettää sen päiväinen kerhomme. Se oli vuoden ensimmäinen kirjastokäynti ja kaikki olivat odottaneet sitä innolla. Lainausautomaatilla huomasin muistutuksen siitä, että myöhästymismaksut piti maksaa perjantaihin (silloin huomiseen) mennessä tai kirjastokortti lukkiutuisi, eikä kirjoja voisi lainata. Ja minulla oli kuin olikin maksamattomia maksuja. Suuntasin samantien infopisteelle maksamaan laskujani yhdessä yhden ryhmäläisen kanssa, jolla oli ongelmia kirjan lainaamisessa.
Kun kaikki oli selvää suuntasimme kohti kirjaston kahviota. Siellä on aina hirmuhyvää syötävää, makeata ja suolaista. Erityisesti pidän heidän itsetehdyistä munkeista, ne ovat herkullisia. Otin tällä kertaa mangojuustokakkua, samoin kuin eräs toinen kerhoilijoista ja se juustokakkupala oli aivan valtava. Hyvä että mahtui koko lautaselle. Toiset kerhoilijat ottivat sämpylät. Nekin näyttivät hyviltä. Juustokakku oli hyvää ja voin kertoa, että sen jälkeen ei jäänyt enää makeannälkä.
Kaikenkaikkiaan kirjastoreissu oli erittäin onnistunut ja menemme kahden viikon kuluttua sinne innoissamme uudestaan. Nyt kun kävimme siellä pitkästä aikaa, tajuan, miten paljon olenkaan kaivannut siellä käymistä. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme takaisin vanhaan rytmiin, jolloin kävimme kirjastossa kahden viikon välein.
Kanssani askartelemassa olleelle työkaverilleni oli jäänyt tunnista aivan erilainen käsitys. Hänen mielestään siinä ei ollut ollut mitään kaoottista, eikä ensi kerraksi tarvitsisi mitään oikein muuttaakaan. Minä ihmettelen vieläkin, miten erilailla me tilanteen näimme. Toisaalta on hienoa, että jokainen pystyy näkemään asiat omalla tavallaan, mutta toisaalta taas en kykene ymmärtämään, miten se kaikki kaaos ja sekasorto oli voinut jäädä häneltä huomaamatta. Saattaahan olla, että se kaaos ja sekasorto oli vain minun päässäni. En ihmettelisi sitä yhtään.
Keskiviikkona pidimme entisen työparini valmistumisen kunniaksi yllätysjuhlat. Yllätysjuhlat eivät kuitenkaan olleet kovinkaan onnistuneet, ainakaan sen yllätyksen puolesta, sillä hän oli tiennyt juhlista jo aikaisemmin. Muuten juhlat onnistuivat todella hyvin. Valmistunut työkaverimme sai paljon lahjoja ja hänelle esitettiin hänelle kirjoitettu räp-kappale, joka sai meidät kaikki nauramaan. Tässä talossa, Savonlinnan Toimintakeskuksella, on paljon enemmän lahjakkuuksia kuin koskaan voisi kuvitellakaan. Ja ihan yllättäviä lahjakkuuksia, kuten hauskojen räp-kappaleiden kirjoittaminen.
Saman päivän iltapäivällä menimme kokeilemaan ilmajoogaa GYM42-kuntosalille. Täytyy kyllä sanoa, että se on kovinkin mielenkiintoinen laji, mutta ei minulle soveltuva. Minun piti ihan ähmäpäissään kokeilla liikettä, jossa pää meni alaspäin ja voin sen jälkeen koko päivän tavattoman huonosti. No, ainakin tuli kokeiltua.
"Jos pääportti on kiinni,
koputa sivuovelle."
Torstaina Pääskylahden kirkolla oli valtavasti porukkaa, ihmiset tuntuvat viimein löytäneen sinne joulun tauon jälkeen. Pelasimme taas Unoa ja voi, miten meillä oli hauskaa. Peliporukassa oli keskiviikkona ja torstaina myös uusia kasvoja, joten pelaamine oli hieman erilaista. Isommalla porukalla pelaamisessa on aivan eri juttunsa kuin pienellä porukalla. Molemmissa on toki omat hyvät ja huonot puolensa. Kun pidimme taukoa Unosta, pääsin pelaamaan nelinpeliä biljardissa. Vaikka olen pelannut biljardia Pääskylahdessa aika paljon ja joskus onnistun saamaan palloja jopa pussiinkin, niin yllätyn aina kun onnistun lyönnissä juuri niin kuin pitikin.
Vaikka minä yllätyin onnistuneista lyönneistäni, niin voin ilokseni sanoa, että kaikki eivät niistä yllättyneet. He tiesivät, että osaisin, jos vain jaksaisin keskittyä. On mahtavaa, että jotkut uskovat ja luottavat minuun niin paljon, että tietävät minun osaavan jotain, mitä en aina tiedä itsekään. Peli oli äärettömän tasainen, mutta hävisimme sen. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä peli oli ollut aivan huikea. Sellaisille vastustajille, joita vastassamme oli ollut, ei ollut mikään häpeä hävitä. Vaan saatoimme ylpeänä sanoa, että olimme antaneet heille kovan vastuksen.
"Moni ei huomaa elämänsä hopeareunusta,
koska etsii vain kultaa."
Pääskylahdesta lähdettyäni suuntasin kirjastoon, missä meidän oli määrä viettää sen päiväinen kerhomme. Se oli vuoden ensimmäinen kirjastokäynti ja kaikki olivat odottaneet sitä innolla. Lainausautomaatilla huomasin muistutuksen siitä, että myöhästymismaksut piti maksaa perjantaihin (silloin huomiseen) mennessä tai kirjastokortti lukkiutuisi, eikä kirjoja voisi lainata. Ja minulla oli kuin olikin maksamattomia maksuja. Suuntasin samantien infopisteelle maksamaan laskujani yhdessä yhden ryhmäläisen kanssa, jolla oli ongelmia kirjan lainaamisessa.
Kun kaikki oli selvää suuntasimme kohti kirjaston kahviota. Siellä on aina hirmuhyvää syötävää, makeata ja suolaista. Erityisesti pidän heidän itsetehdyistä munkeista, ne ovat herkullisia. Otin tällä kertaa mangojuustokakkua, samoin kuin eräs toinen kerhoilijoista ja se juustokakkupala oli aivan valtava. Hyvä että mahtui koko lautaselle. Toiset kerhoilijat ottivat sämpylät. Nekin näyttivät hyviltä. Juustokakku oli hyvää ja voin kertoa, että sen jälkeen ei jäänyt enää makeannälkä.
Kaikenkaikkiaan kirjastoreissu oli erittäin onnistunut ja menemme kahden viikon kuluttua sinne innoissamme uudestaan. Nyt kun kävimme siellä pitkästä aikaa, tajuan, miten paljon olenkaan kaivannut siellä käymistä. Tuskin maltan odottaa, että pääsemme takaisin vanhaan rytmiin, jolloin kävimme kirjastossa kahden viikon välein.
"Kun ottaa vähän kerrallaan,
voi nauttia useammin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti