"Rikas elämä ei maksa paljon."
Mitäs sitä tällä viikolla onkaan tullut tehtyä? Hmm, maanantaina oli Kellarpellon aamupala koronatilanteen aiheuttamalla erikoissysteemillä, eli lahjoituksina tulleet tarvikkeet jaettiin kävijöille. Tällä kertaa aamiaistarvikkeiden haku tapahtui varsin nopeasti. Alku ryysiksen jälkeen minulle jäi jaettavaksi enää yksi täytetty patonki ja yksi pussi sämpylöitä. Olin ilmoittanut facebookissa aamupalamainoksen yhteyedessä, että lähtisin paikalta pois sitten kun kaikki ruokatarvikkeet olisi jaettu. Tuntui hieman tyhmältä seistä sitten yksin ulkona laatikossa vain täytetty patonki ja sämpyläpussi. Toivoin, että joku tulisi hakemaan ne nopeasti, ettei minun tarvitsisi seistä siellä kymmeneen asti.
Joku tulikin ja olin jo yhdeksän maissa Toimarilla. Viikosta olisi taas tulossa erikoinen, perjantaina olisi Vappu, joka tarkoittaisi sitä, että se olisi vapaa päivä. Joten tiedossa oli lyhyt viikko. Monet toimihenkilöistä oli ottanut myös torstaina vapaaksi, joten vain muutamia (viisi) meistä olisi töissä torstaina.
Nyt on torstai kuin kirjoitan tätä, ja voi hyvänen aika täytyy sanoa. Toimihenkilöistä meitä on töissä tosiaan viisi. Ja huomenna on Vappu... Meillä on siis Vappufiilis. Ja vaikka kaikki eivät olleet ihan pukeutuneet Vappuvermeisiin töihin tullessaan, niin Toimintakeskus kuin on sellainen aarreaitta, että kukaan ei jää kylmäksi, niin ei ilman Vappuvermeitä jääty mekään.
Yksi meistä otti päänmyötäisen punaisen lakin ja laittoi siihen tiaran. Yhdellä meistä oli päässään kukkaseppele (ei aito), sellaiset tuntosarvet ja vielä pupun korvat, hänellä oli myös omatekoinen missi-nauha ja joku hörsö kiinnitettynä vartalonsa ympärille. Jollakin oli sydämenmuotoiset aurinkolasit. Minulla oli puolestaan päässä kotoa tuodut pitsikorvat ja myymälästä löydetty upea viitta, jota voi käyttää myös aamutakkina... Muut taitavat tässä vaiheessa olla ottaneet Vappuasusteet pois, mutta minä vain uskollisesti kuljen viitassani ja korvissani ympäriinsä. Täytyy kyllä myöntää, että asiakkaat katsovat minua varsin pitkään... Eikä viitta oikein mainaa pysyä päällä. Olen kyllä kiinnittänyt sen mekkooni hakaneuloilla, mutta viitta vääntävän mekkoni ihan mutkalle. Saa nyt sitten nähdä, että milloin viitsisi luopua tästä...
Viikko on mennyt nopeasti ja tekemistä on riittänyt. Olen saanut jopa ahkeroitua ruotsin esitelmän hiemista vaille valmiiksi. Ja esittämistä, valitettavasti.
Eilen autoin kassahenkilökuntaa radion ihmettelemisessä. Asiakas oli tullut kysymään, että toimiko se varmasti ja sitä me sitten ihmeteltiin. Siis kyllähän ne laitteet toimii, mitkä meillä on tarkastettu, mutta se, miten se toimii onkin sitten ihan eri asia. Onnistuttiin kuitenkin kaikkia nappeja kokeilemalla saamaan cd-soittimen radio toimimaan ja asiakas osti sen. Hyvä me! Asiakas myös sanoi tuovansa sen takaisin, jos ei itse saisi sitä toimimaan. Mutta meillä on kova luotto siihen, että kyllä hän sen toimimaan saa, saatiinhan mekin.
"Ihmisen on lupa tehdä
myös vääriä ratkaisuja."
Nyt on torstai kuin kirjoitan tätä, ja voi hyvänen aika täytyy sanoa. Toimihenkilöistä meitä on töissä tosiaan viisi. Ja huomenna on Vappu... Meillä on siis Vappufiilis. Ja vaikka kaikki eivät olleet ihan pukeutuneet Vappuvermeisiin töihin tullessaan, niin Toimintakeskus kuin on sellainen aarreaitta, että kukaan ei jää kylmäksi, niin ei ilman Vappuvermeitä jääty mekään.
"Ihminen on kuin kukka.
Vesi ei riitä.
Tarvitaan myös aurinkoa."
Yksi meistä otti päänmyötäisen punaisen lakin ja laittoi siihen tiaran. Yhdellä meistä oli päässään kukkaseppele (ei aito), sellaiset tuntosarvet ja vielä pupun korvat, hänellä oli myös omatekoinen missi-nauha ja joku hörsö kiinnitettynä vartalonsa ympärille. Jollakin oli sydämenmuotoiset aurinkolasit. Minulla oli puolestaan päässä kotoa tuodut pitsikorvat ja myymälästä löydetty upea viitta, jota voi käyttää myös aamutakkina... Muut taitavat tässä vaiheessa olla ottaneet Vappuasusteet pois, mutta minä vain uskollisesti kuljen viitassani ja korvissani ympäriinsä. Täytyy kyllä myöntää, että asiakkaat katsovat minua varsin pitkään... Eikä viitta oikein mainaa pysyä päällä. Olen kyllä kiinnittänyt sen mekkooni hakaneuloilla, mutta viitta vääntävän mekkoni ihan mutkalle. Saa nyt sitten nähdä, että milloin viitsisi luopua tästä...
"Elämä on lahja,
käärö täynnä yllätyksiä,
ympärillä kultaiset silkkinauhat."
Tässä kuva ylhäisestä viitastani. Korvat jää vähän muun kuvan varjoon, mutta kiinnittäkää huomiota niihinkin.
Elikkä niin, meillä on täällä aika levotonta meininkiä. Mutta onneksi on järjestetään välillä vähän äksöniä, ei oo kuule tylsää kellään.
"Olethan oma itsesi.
Sinä osaat sen parhaiten."
Viikko on mennyt nopeasti ja tekemistä on riittänyt. Olen saanut jopa ahkeroitua ruotsin esitelmän hiemista vaille valmiiksi. Ja esittämistä, valitettavasti.
Eilen autoin kassahenkilökuntaa radion ihmettelemisessä. Asiakas oli tullut kysymään, että toimiko se varmasti ja sitä me sitten ihmeteltiin. Siis kyllähän ne laitteet toimii, mitkä meillä on tarkastettu, mutta se, miten se toimii onkin sitten ihan eri asia. Onnistuttiin kuitenkin kaikkia nappeja kokeilemalla saamaan cd-soittimen radio toimimaan ja asiakas osti sen. Hyvä me! Asiakas myös sanoi tuovansa sen takaisin, jos ei itse saisi sitä toimimaan. Mutta meillä on kova luotto siihen, että kyllä hän sen toimimaan saa, saatiinhan mekin.
"Kun olet valmis seikkailuun,
mikään matka ei ole mahdoton."
Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Kaikki lainaukset ovat kirjasta: Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti