"Ihanat asiat tapahtuvat niille,
jotka uskaltavat heittäytyä."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Se ois taas perjantai ja blogijulkaisun aika. Kun
kirjauduin sisään blogisivustolle, mietin mistä oikein kirjoittaisin. Katsoin aiempia julkaisuja ja näin siellä
kaksi luonnosta, eli niitä kirjoituksia, mitä ei ollut julkaistu. Toiseen niistä on kirjoitettu lainauksia, joita liittelen sitten jokaiseen julkaisuun. Toisesta niistä minulla ei ollut mitään hajua. Mutta otsikon nähtyäni tajusin, se kertoi AvOTista - aivoystävällisestä opiskelun tauottamisesta. Ja sitten muistin, äääh, olin sanonut kirjoittavani siitä oman julkaisun muistaakseni toissa viikolla tai jotain sellaista.
Noh, kuten varmaan tajuattekin, sehän unohtui minulta ihan kokonaan. Hitsiläinen. Mutta tässä se nyt kuitenkin tulee.
Olimme olleet Annen ensimmäisellä viikolla kuin liimattuja toisimme, tehneet kaiken yhdessä. Maanantaina järjestimme yhdessä Kellarpellon seurakuntakodilla aamiaisen, kävimme Opetusravintola Paviljongilla pitämässä aivoystävällistä opiskelun tauottamista uusille oppilaille. Ja pitää kyllä sanoa, että pitkään aikaan minua ei ollut jännittänyt niin paljon. Aivoystävällinen opiskelun tauottaminen oli minulle uutta. En ollut itse vetänyt sitä ikinä ja olimme vastikään olleet palaverissa, jossa sovimme sen ajankohdista.
Joten tuli vähän yllättäenkin, että menisimme pitämään sitä ensimmäisellä viikolla kuin Anne tuli. Ja vielä hänen ensimmäisenä päivänään. Tottakai olin innoissani AvOTin pitämisestä, olin suunnitellut sitä kauan ja olimme palaveeranneet siitä useasti. Mutta innoissaan oleminen ei estänyt sitä, etteikö minua olisi jännittänyt.
Olin äärettömän onnellinen, että minulla oli Anne siellä mukana, sillä en tiedä mitä olisin tehnyt jos olisin mennyt sinne yksin. Olisin varmaan juossut karkuun sieltä, ennen kuin olisin ehtinyt pitää AvOTia (siis aivoystävällistä opiskelun tauottamista - hieno kutsumanimi, eikö?). Karkuun ei kuitenkaan tullut juostua, sillä Anne istui lähempänä ovea, enkä olisi edes päässyt karkuun hänen ohitseen.
"Rohkeutta, ettei elämä mene ohi."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Kun olin meidän vuoromme, en uskonut että pääsisin edes auditorion eteen ilman, että luuhistuisin jännityksestä matkalla. Minä kuitenkin selvisin. Aloitin esittelemällä meidät ja selittämällä mitä me siellä oikein touhusimme. Ja ihme kyllä, ainakaan omasta mielestäni ääneni ei tärissyt. Olin siitä huojentunut. Se oli ensimmäinen kerta kun pidimme AvOTia, kuten tässä on nyt useampaan kertaan tullut toisteltua. Joten en oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt kertoa ja millä tavalla. Onneksi olin kuitenkin aikaisemmin kirjoittanut esittelytekstin aiheesta, joten saatoin vain lukea tekstin koettaessani selittää mitä me siellä oikein teimme.
Täytyy kyllä myöntää, etten muista luinko kirjoittamani tekstin suoraan paperista, vai koetinko selostaa sen omin sanoin. Siitä on jo aikaa ja jännityskin varmasti vaikutti asiaan.
Seuraavaksi lähdimme tekemään aivoystävällisiä liikkeitä. Niitä oli esimerkiksi käsien pyörittäminen eri suuntiin, käsien liikuttaminen eri tahtiin (kuulostaa typerältä, mutta näitä asioita ei ole helppoa kuvailla kirjoittamalla). Liikkeitä oli myös sormille, käsille erilaisia ja yksi vaikeimmista liikkeistä oli jaloilla tehtävä. Selkeyttääkseni aluksi varmasti epäselvää ohjeistustani, näytin tarvittavat liikkeet ensin. Sitten harjoittelimme niitä kaikki yhdessä ja lopuksi me lähdimme tekemään liikesarjaa. Liikesarja koostui samoista liikkeistä kuin olimme harjoitellut, mutta sen pointtina oli, että liikkeitä tehdään eri aikaan eri käsillä.
Silloin eri aivojen osat aktivoituvat ja se virkistää aivoja. Vastakkaiset liikkeet auttavat esimerkiksi pitkään kirjoittamisessa tai lukemisessa. Liikkeiden jälkeen jaksaa keskittyä ihan eri tavalla ja pystyy toimimaan tehokkaammin. Itse aion käyttää AvOT liikkeitä ja kokeilla muitakin vasemman ja oikean vastakkaisia liikkeitä tentteihin lukiessani, kirjoittaessani pitkiä puuduttavia esseitä sekä aikanani sitten opparia tehdessäni.
Teimme useampia liikesarjoja kuin olin aluksi kuvitellut. Emme käyttäneet niin paljon aikaa yksittäisiin liikkeisiin kuin olin alunperin ajatellut. Olin edellisellä viikolla kokeillut omassa huoneessani miten kauan eri liikesarjojen suorittamiseen menee. Kokeillessani olin kuitenkin kokeillut erilaisia aloituksia esimerkiksi käsien pyörittämisessä eri suuntiin. Kokeilin aloitusta, missä kädet lähtivät pyörimään yhtä aikaa, sitten oikea aloitti ensin ja vasen liittyi mukaan myöhemmin tai missä vasen aloitti ensin ja oikea liittyi myöhemmin mukaan. Kun kokeilimme vain yhtä tai kahta aloituksista, säästyi aikaa useammalle liikkeelle.
Olin viettänyt paljon aikaa kirjoittaessani liikkeitä auki paperille. Minulla oli noin viitisentoista liikettä valmiina, joista jokaisesta kirjoitin ensin tarvittavat liikkeet, sitten liikkeiden kokeilemisen yhdessä ja sitten liikesarjan liikkeet. Kunkin liikesarjan yksityiskohtaisesti auki kirjoittaminen vaati enemmän aikaa ja hermoja kuin olin ajatellut. Mutta lopputulos oli kyllä sen arvoinen.
Nyt olen niin innostunut AvOTista, että voisin vain lähteä opettamaan sitä jokapaikassa. Toivon, että tämä on sellainen juttu, mistä muutkin innostuvat. Sillä aivoystävällinen opiskelun tauottaminen ei ole vain aivoystävällistä opiskelun tauottamista. Se on myös hauskanpitoa, opettelua nauramaan itselle ja mikä tärkeämpää MEILLE. Se opettaa meille kaikille jotain, näyttää muille, että mekin olemme vain ihmisiä, emmekä mekään osaa kaikkea. Ja vaikka nimeksi muodostuikin aivoystävällinen opiskelun tauottaminen - AvOT, niin se ei ole vain opiskelun tauottamista. Se on aivoystävällistä jumppaa, tauottamista, miksi sitä keksiikään kutsua.
"Elämä tekee usein valintoja puolestasi."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Oikeastaan hyvä, että en kirjoittanut tätä julkaisua vielä silloin kun olin ajatellut. Sillä silloin en olisi pystynyt kertomaan tässä julkaisussa, että minä todella ohjasin AvOTia muuallakin. Itseasiassa kahdessakin paikassa. Kuukauden ensimmäisenä tiistaina päihdekuntoutuskeskuksessa ja Linnaklubilla, Majakan siellä pitämässä ryhmässä. Linnaklubilla sen suorittamiseen oli enemmän aikaa kuin minulla oli ollut missään vaiheessa aikaisemmin. Silloin saatoimme todella pelleillä ja antaa itsemme epäonnistua siinä, ainakin minä saatoin. Sain sieltä myös useita ideoita AvOT kansioon kirjoitettavaksi. Juuri tästä syystä minulla on kansiossa mukana paperia, johon voi kirjoittaa uudet liikkeet joita mieleen tulee. Koska jos niitä ei kirjoita samantien, niin eihän niitä sitten enää muista.
AvOTin perimmäinen tarkoitus ei ole osata niitä liikkeitä, ei todellakaan. En minäkään osaa, enkä ajatellut edes opetella niitä vain siksi, että osaisin näyttää ihmisille että miten ne tehdään. Sen takia kirjoitin ohjeista niin hyvät, ettei minun itsekään tarvitse osata liikkeitä. Minun, meidän, täytyy vain osata selittää liikkeet ja liikesarjat niin, että muut ymmärtävät ne. Ja sitten voimmekin lähteä yhdessä muiden kanssa yrittämään, ja ainakin meidän tapauksessa epäonnistumaan liikkeiden kanssa. AvOTin perimmäinen tarkoitus meidän kanssamme on nauraminen, itselleen ja meille. Sillä vaikka miten paljon aivoystävällisillä liikkeillä onkin hyviä puolia, niin uskon, että nauramisella on niitä vielä enemmän.
Yrittäminen ja epäonnistuminen luo myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sen tosiasian ymmärtäminen, ettei kukaan meistä osaa kaikkea. Mekin tunaroimme ja epäonnistumme jatkuvasti, meitäkin pelottaa, jännittää ja hermostuttaa. Vaikka miten yrittäisi olla ammattilainen ja ammattimainen, niin silti me olemme kaikki vain ihmisiä. Kaikessa epätäydellisyydessämme. Ja miettikää miten tylsää täydellisyys olisikaan. Paljon hauskempaa, jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa on epätäydellisyys ja mahdollisuus mokata.
"Ei elämän tarvitse olla täydellistä ollakseen ihanaa."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakusia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti