"Elämää ei voi suunnitella valmiiksi."
-kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Eilen mie jäin suoraan ja suosiolla kotia, koska kuvittelin, että etätyöt jatkuu samalla tavalla kuin viime viikollakin. Että eihän tässä nyt oo sen kummempaa, eikä tapahtunut muutosta, ainakaan parempaan suuntaan, huonompaan pikemminkin. Kun juttelin neljän jälkeen puhelimessa työparini Annen kanssa, kävi ilmi, että toisella tavalla olivat ajatelleet lähes kaikki muut toimihenkilöt Toimintakeskuksella. Siellä oli ollut suurin osa töissä paikan päällä.
Voihan jumpetsuikka, ajattelin. Olisiko minunkin pitänyt olla tänään siis ihan työpaikalla töissä, eikä vaan etätöissä? Tilanne oli kovin epäselvä. Mutta toisaalta taas, mikään ei ollut muuttunut parempaan suuntaan, joten miksi siellä työpaikalla olisi pitänyt olla... Minä kuulun edelleen, kuten viime viikollakin, koronaviruksen riskiryhmään, joten minulla ei pitäisi olla mitään asiaa kotoa mihinkään. Ja minä todella otan tilanteen vakavasti, enkä halua saada itseäni vaaraan, enkä aiheuttaa vaaraa läheisillenikään.
Kuitenkin kävin eilen kävelemässä muutaman ryhmäläisen kanssa, kävelimme erillämme toisistamme niinkuin edellisellä kerrallakin ja tänään sitten keskustelimme Annen kanssa lisää aiheesta. Hän huomautti, että asiakastapaamiset on tällä hetkellä kiellettyjä. Tiesin ja ymmärsin sen, mutta en ollut varma, ovatko kävelyt niitä myös. Mutta tästä lähtien ei enää edes kävelyitä yhdessä.
Tästä lähtien voimme lähteä kävelemään, jokainen itsenäisesti ja sitten voimme soittaa toisillemme ryhmäpuhelun, jonka kautta voimme sitten kommunikoida keskenämme. Mietin ideaa pitkään ja punniskelin, että onkohan se sittenkään hyvä idea. Puhuminen puhelimessa ja ryhmäpuhelussa varsinkin olisi huomattavasti kivempaa jos ei tarvitsisi olla hengästynyt. Mutta toisaalta näin kävelyyn saataisiin aivan eri tavalla yhteisöllisyyttä ja yhdessä kävelemisen tunnetta.
Sitä paitsi itse pidän kävelemistä työaikana suurena etuna. Työajalla saa käydä kävelemässä ja liikkua, kuinka mahtavaa. Itse pidän kävelemisen aikana myös musiikin kuuntelusta, mutta jos joku ryhmäläisistä haluaisi kävellä mielummin kuunnellen musiikkia kuin minun ja muiden höpinöitä, niin ehdottomasti suosittelen sitä. Puhelu kuitenkin mahdollistaisi henkisen läheisyyden tunteen ja sen, ettei kävelemässä tarvitse olla yksin, vaikka käveleekin yksin. Vähän oudosti sanottu, mutta ehkä te ymmärsitte.
Eilen iltapäivästä ja tänään olen työstänyt jo Majakka-toiminnan hankehakemusta, vaikka toiminnat eivät ole edes vielä ehtineet kunnolla alkaakaan. Annella ja minulla on siihen paljon ideoita ja niitä näppäimet sauhuten olenkin kirjoittanut. Hankeraportin lukeminen ja kirjoittaminen ylös uudestaan on pitkä prosessi ja täytyy myöntää, että hieman pitkäveteinenkin. Mutta se on avannut minulle ihan uusia ajatuksia ja näkökulmia, tuonut uusia ideoita mitä kirjoittaa, millä tavalla ja mihin kohtaan.
Se on kuitenkin myös puuduttavaa, ja huomaan, että minun täytyy tehdä jotain muuta kun kirjoitusvirheeni lisääntyvät. Aika vaihtaa tekemistä tulee silloin, kun lähes jokaisessa sanassa on kirjoitusvirheitä, eikä minua enää jaksa kiinnostaa kirjoittaa sitä tekstiä. Jokaisessa kohdassa hankehakemuksessa on kuitenkin tärkeitä asioita, joten ne täytyy käydä läpi kohta kohdalta. Niinpä tänään kun tuli aika tehdä jotain muuta, minulla onkin hyvin aikaa kirjoittaa tämänpäiväinen Eristyksissä osa.
En ole aiemmin kirjoittanut blogijulkaisuja joka päivä, joten vähän jännittää löytyykö minulla joka päivä jotain kirjoitettavaa. Sellaista kirjoitettavaa, mitä voi julkaista työstäni kertovassa blogissa. Kenties Eristyksissä osien teksteistä ei tule yhtä pitkiä, kuin aiemmin ilmestyneiden blogijulkaisuiden teksteissä. Mutta ainahan sitä voi jotain tyhjänpäiväistä lähteä höpisemään niinhin, kuin koko tämä kappale. Mutta se voi puolestaan vaan karkoittaa lukijoita. Mikä ei ole sitten tarkoituksenmukaista ollenkaan.
Eilen aloin elävöittämään omaa some käyttäytymistäni, kommentoin ystävieni julkaisuihin enemmän ja tänään julkaisin puolestaan Instagramissa pitkästä aikaa. Ryhmistä on paha enää päivitellä mitään, kun sellaisia ei tällä hetkellä pyöri, mutta täytyy sitten keksiä jotain muita aiheita. Aiheita onneksi riittää. Tänä aamuna taivas oli kovin pilvinen ja vaikutti kenties siltä, että alkaisi satamaan. Mutta nyt aurinko lämmittää ikkunasta paistaessaan oikein kivasti. Aurinko puolestaan viestii tulevasta kesästä, jota itse ainakin odotan innolla. Ja ilma kyllä oikein kutsuu ulos kävelemään. Tuumasta toimeen, palataan asiaan kenties huomenissa!
"Elämässä tarvitaan suolaa ja pippuria,
usein muitakin mausteita."
- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti