Uusi työpari

"Anna unelmillesi tilaisuus!"

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Jos jaksaa toivoa ja odottaa hyviä asioita,

ei pelkää ikäviä."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Ennen kuin otsikoin tämän julkaisun, kelasin läpi aiempien julkaisujen otsikot, nähdäkseni oliko joku niistä jo otsikoitu samalla tavalla. Ei ollut ja se kummaksutti minua.. Sillä minulla on ollut viisi eri työparia, ja kaikki ensin minulle uusia. Työparin vaihtuminen on raskasta. Ryhmäläisille, työyhteisölle ja minulle. Vanhaa, kohti uusia tuulia suuntaavaa työparia jää kaipaamaan ja uusi työpari täytyy tutustuttaa työhön, ryhmäläisiin ja yhteistyökumppaneihin.

"Älä kaipaa sitä mikä puuttuu.

Arvosta sitä, mikä on olemassa."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Uuden työparin mukana tulee myös raikas tuulahdus uudesta ja jostain erilaisesta. Siksi suurta työparien vaihtuvuutta ei voi täysin pitää huonona asiana. Täytyy sanoa, että uusi työparini on pikemminkin hurrikaani kuin tuulahdus, mutta se ei ole millään tavalla huono asia. Anne on iloinen ja pirteä ja aivan ihana. Kaikkia kohtaan ja kaikkien kanssa. Tiedän, että tulen oppimaan häneltä paljon ja aionkin pitää korvat ja silmät tarkkana.

"Sydämen ilo on enemmän

kuin mitkään rikkaudet."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Hänellä riittää uusia ideoita ja toivonkin kuulevani niitä myös paljon lisää. Anne kuitenkin tekee erittäin selväksi, että haluaa minun torppaavan ideansa, jos se ei minusta ole meidän toimintaamme sopiva. Hän myös kyselee paljon, joka kertoo halusta oppia. Anne tulee loistavasti toimeen ihmisten kanssa. Hän saa puhumalla, kuuntelemalla ja olemalla oma itsensä, ihmiset puhumaan, avautumaan ja rentoutumaan. Ainakin mitä tähän mennessä olen nähnyt hänen toimintaansa ihmisten kanssa.

"Kyllä ja ei ovat sanoina yksinkertaisia,

mutta vaativat mitä suurinta harkintaa."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

"Täytyy tietää paljon osatakseen

kysyä oikean kysymyksen."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Tällä viikolla olemme olleet kuin liimattuja toisimme, tehneet kaiken yhdessä. Maanantaina järjestimme yhdessä Kellarpellon seurakuntakodilla aamiaisen, kävimme Opetusravintola Paviljongilla pitämässä aivoystävällistä opiskelun tauottamista uusille oppilaille. Sekä pidimme Toimarilla peliryhmän. Kävimme myös ruokakaupassa ja ostamassa Annelle työpuhelimen. Ja täytyy sanoa, että meidän ollessa yhdessä edes kauppareissut eivät ole niin yksinkertaisia kuin voisi kuvitella. Ja miten hauskaa se onkaan. 

"Lähes kaikki parhaat asiat

tapahtuvat odottamatta ja suunnittelematta."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Kerron ensi viikon blogijulkaisussa enemmän AvOTista eli aivoystävällisestä opiskelun tauottamisesta. Eikä Annen tervehdystä saada ainakaan tähän julkaisuun, mutta kysyn haluaako hän kirjoittaa seuraavaan. Ehkä hän haluaa, ehkä ei. Jos ei, niin se on ihan okei.

"Usko enemmän toiveisiisi

kuin pelkoihisi."

- kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia

Mutta takaisin siis tähän viikkoon. Tiistaina meillä oli sitten Toimarin aamupala, jossa riitti vauhtia. Aamupalan jälkeen meillä oli yhteen asti aikaa, ennen seuraavaa ryhmää, joten Anne oli toiminnanjohtajan perehdytyksessä ja minä valmistelin iltapäivän ryhmiä. Kolmelta meillä oli ryhmä päihdekuntoutuskeskuksessa, niin kuin joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Sielläkin oli hauskaa, meillä oli musiikki- ja kuuluisuusaiheisia kysymyksiä, sekä teimme muutaman liikesarjan AvOTia.

Keskiviikkona menimme Pääskylahden kirkolle. Oli hauskaa huomata, miten Anne tunsi sieltäkin suurimman osan porukasta. Hän sopeutui joukkoon välittömästi. Meni pelaamaan biljardia, kun minä jäin pelaamaan Unoa. Pelasimme me myös yhdessä biljardia sekä Unoa. Biljardissa oli hienoa, että saimme kasattua naiset vastaan miehet -pelin, mihin aiemmin ei ollut ollut mahdollisuutta. Toimarin ryhmässä puolestaan katsoimme tiistaina kesken jääneen elokuvan loppuun. 

Torstaina Anne oli aamulla muualla ja minulla oli aikaa olla hetken yksin. Vaikka olimme olleet yhdessä vasta neljä päivää, oli silti outoa, että oli yhtäkkiä niin hiljaista. Sitten meillä oli yhteistyöpalaveri, joka kesti odotettua pidempään, mutta siinä saatiin sovittua hyviä juttuja tulevalle yhteistyölle. Palaverin jälkeen suuntasimme Pääskylahden kirkolle, missä pelasimme nelinpelinä biljardia. Se oli hauskaa, vaikka siinä ei olisikaan pärjännyt. Sitten, ettei vaan oltaisi päästy sammaloitumaan lähdimme kirjastoon. 

Kirjastossa oli hauskaa kierrellä ja tulipa siellä otettua muutamia kuviakin, joita jaoimme facebookkiin. Tässä teille myös yksi niistä otoksista.

Ensi viikolla on sitten uudet kujeet, ja varmasti paljon uutta kerrottavaa!

P.S. Aiemmin olin sitä mieltä, että kukaan ei tunne enemmän ihmisiä Savonlinnassa kuin meidän toiminnanjohtajamme. Ainakaan kukaan, kenet minä tunnen. Sillä hänen kanssaan kun kävi kaupassa, hän jäi juttelemaan joka kolmannelle vastaantulijalle. 
Tämän viikon aikana olen todennut, että joku todellakin VOI tuntea vielä enemmän ihmisiä kuin toiminnanjohtajamme. Ja se on Anne. Annen kanssa kun käy kaupassa, ei jäädäkään juttelemaan joka kolmannelle henkilölle, vaan jopa joka toiselle. Että kauppareissuihin ja ihan mihin tahansa reissuihin, jopa myymälän läpi kävelemiseen pitää varata huomattavasti enemmän aikaa kuin yleensä. Ja miten loistavaa se onkaan!

 

"Pystyisimme tekemään paljon enemmän asioita,

jos emme jo etukäteen luulisi niitä mahdottomiksi."

 - kirjasta Aurinkoinen mieli, Elämänmakuisia ajatuksia